Voihan vessa!

Tänään kun olen viettänyt vessattomana etäpäivää töistä, juuri aamulla mietin kuinka ihanaa on, että meillä on viikonloppuna vihdoin vessa käytössä. Oltiin myös suunniteltu, että lauantaina pidämme pienet kahvitukset lähisukulaisille pikkumiehen 1-vuotissynttäreiden kunniaksi. Putkimies ilmoittikin juuri, ettei pääse tulemaan tänään koska on sairaana. Ihan hetkeen ei ole kiukuttanut näin. Eihän näille tietenkään mitään voi, mutta tämä on jo kolmas viikonloppu ilman vessaa, ja kaksi viikkoa on pärjätty ilman. Se on vaatinut järjestelyä ja temppuja, mutta on jotenkuten onnistunut. Suihkuhan meillä on käytössä, autotallissa, mutta ei mitään juoksevaa vettä sisätiloissa. Niin ja se pönttö, alkaisi olla jo tarpeellinen.

Se on aina niin, että kun tietää jonkin asian tapahtuvan ja sitä odottaa, se pettymys vaan on suuri. Alunperinhän meillä piti olla jo tiistaina putkimies täällä, mutta omista mokista johtuen jouduttiin siirtämään. Silloin asia oli helppo vielä sietää kun tiesi, että viikonlopuksi asia korjaantuu. Voihan itku!!!

Vessa odottaa maalattuna ja muovimaton
kanssa pönttöä, allasta ja listoja...