Talvinen vierailu Latokartanonkoskelle

Tämä viikko on ollut melkoisen raskas. Töissä on ollut kiireistä ja stressi on yltänyt uniini asti. Olen nukkunut melko huonosti ja edellisyön näin kummallisia unia zombien invaasiosta. Ei olla jaksettu ihan kauheasti järjestää ohjelmaa viikonlopulle, kun suurin odotus on viikon aikana ollut saada nostaa jalat hetkeksi sohvalle ja rentoutua.

Lauantaina katsottiin ikkunasta ja todettiin kelin olevan riittävän hyvä ulkoilulle. Lähdimme käymään Latokartanonkoskella Perniössä. Minä olen käynyt useamman kerran tuossa upeassa luontokohteessa, mutta Tommille ja pikkumiehelle vierailu oli ensimmäinen. Itsekään en ole käynyt siellä vielä koskaan talvella.

Upea Latokartanonkoski jäisenä, mutta kuohuvana

Koski näytti upealta, sillä vesi oli osittain jäätynyt ja kuohut sulattaneet jään mielenkiintoisiksi taideteoksiksi. Koskikara sukelteli jäälautalta veteen, muuten saimme olla aivan rauhassa. Kiersimme kahden kävelysillan ja lyhyiden metsäpolkujen muodostaman kävelyreitin ja ihastelimme maisemia. Päätimme, että keväämmällä tullaan uudelleen.

Luontoa kauneimmillaan, koskikaran kalastuspaikka

Latokartanonkoskella on vanhan myllyn rauniot, lisäksi alueelta löytyy myös osia muista vanhoista rakennuksista. Alueen historia ulottuu aina keskiajan alkuun asti. Alueen historiasta voi lukea lisää esim, Museoviraston nettisivuilta.

Viimeaikojen sateet olivat muodostaneet kävelyreiteistä vaarallisen
jäiset. Pikkumieskin keikahti kumoon useita kertoja.

Lattiamateriaalin vaihto

Nyt kun meillä on osassa asuntoa ollut se valkoinen muovimatto, on siitä tullut käytännön kokemusta. Valkoinen muovimattohan oli tarkoitettu isoon osaan asuntoa, keittiöön, vieras- ja työhuoneeseen, olohuoneeseen, vessaan ja käytävään. Harkittiin myös makuuhuoneeseen samaa materiaalia. Vaikka materiaali on nyt ostettu koko määränä, olemme alkaneet miettiä materiaalin vaihtoa.

Muovimatto on ollut nyt vajaan vuoden ajan vessassa ja keittiössä. Valkoinen lattia on sinällään hieno, mutta muovimaton hieman röpöläinen pinta on koitunut ongelmaksi. Nimittäin tämä matto on todella hankala puhdistaa. Imurointi vielä menee ihan ok, mutta kun yrittää pestä pintaa, pöly ja roskat vain liikkuvat edestakaisin. Todella hankala materiaali. Uskoisin, että jos pinta olisi sileä, tilanne olisi aivan toinen.

Hetken aikaa painittiin sen tosiasian kanssa, että olemme laittaneet mattoon rahaa aikamoisesti. Sitten todettiin, että tärkeämpää on kuitenkin se, että siivous lapsiperheessä on riittävän helppoa. Jos valtaosassa asuntoa on sellainen lattiamateriaali jota ei saa pidettyä kunnolla puhtaana, ei siitä tule yhtään mitään. Päätimme, että hankimme lattiaan uuden materiaalin, joka tosin on tilattava kustannusten takia osissa. Päädyimme laminaattiin, joka soveltuu kestävyyden ja helppohoitoisuuden vuoksi meille. Laminaatti on myös kustannuksiltaan melko edullinen.

Löysimme Novafloorin erikoisparketti.fi -sivulta muutaman kivan mallin, joista tilasimme näytekappaleet ensin. Valitsimme näytekappaleiden perusteella sen, josta tykättiin. Päätimme tilata ensin pienen määrän, jolla laitamme vessan ja pikkueteisen, sitten katsomme miltä tämä materiaali näyttää isompana pintana ja miten toimii.

Novafloorin Parador Trendtime 5 sinkki on valintamme uudeksi materiaaliksi

Nyt jää nähtäväksi miten tuo harmaansävyinen lattiapinta toimii harmaiden + mustien seinien kanssa. Oven pieniin ja huoneiden välisiin oviaukkoihin on tulossa leveät valkoiset listat. Myös jalkalistat tulevat olemaan valkoiset kuten myös osa kalusteista, ehkäpä onnistutaan saamaan kokonaisuudesta hyvännäköinen.

Lunta tulvillaan, on raikas talvisää...

Minä pidän talvesta. Varsinkin näin aikuisena olen alkanut nauttia Suomen erilaisista vuodenajoista. Varsinkin silloin, kun talvi on oikeasti talvi ja kesä on kesä, vuodenajoista pystyy nauttimaan parhaiten. Tänä talvena lunta on ollut mukavasti, vaikka talvi aluksi itseään antoikin odotuttaa. Nyt sitä lunta kuitenkin on ja tänään tuli taas lisää. Minä nautin eniten sellaisesta n. kymmenen asteen pakkasesta. Vielä jos on tuuletonta, niin sellaisessa lumisessa pakkaskelissä on ihana ulkoilla.

Sen verran pitkiä piippoja kasvaa, ettei lumi peitä.

Tänään oltiin perheen voimin tekemässä lumitöitä aamupäivällä. Koska meillä on jonkin verran pihaa ja pihatietä, saatiin näppärästi tunnin verran kulumaan kun lumityöt tehtiin. Nyt on pihatie taas puhdas ja varastoon sekä puuvajaankin kulkuväylä tehty. Pikkumies veteli pihalla pulkkaa ja hyppi tien varteen tehtyihin lumikasoihin. Kun saatiin lumityöt tehtyä, alkoi lumisadekin pikkuhiljaa hiipumaan. Ei tarvitse siis enää tänään tarttua uudelleen lumikolaan.

Pihatie kolattuna, nyt kelpaa taas kulkea.

Sekalaista sisustusta ja leipomuksia matkan varrelta

Tämä postaus sisältää sekalaisia hankintoja ja muita sisustusjuttuja loppuvuoden ajalta.

Olen haaveillut pitkään vanhasta opetustaulusta. En tiedä mistä ajatus on lähtenyt, mutta olen
ajatellut, että sellainen voisi olla seinällä hieno. Vanhoja koulutauluja on tarjolla kuitenkin melko paljon, mutta minulle ei ole kelvannut mikä tahansa taulu, vaan olen odottanut oikeaa aihetta. Lisäksi halusin, että taulu on jokseenkin hyvässä kunnossa eli kulmia ei saisi puuttua.

Löysin vihdoin muutama kuukausi sitten facebook-kirpparilta taulun jota olen etsinyt. Taulu maksoi muistaakseni 20-30 euroa. Taulussa on korppipariskunta poikasineen. Lintujen pesä on männyssä. Tämä aihe sopi meille todella hyvin, sillä tonttimme puusto koostuu pitkälti männyistä ja lisäksi pihapiirissämme on asustellut korppeja jo vuosia. Korppien musta väri ja taulun väritys ylipäätään sopivat myös hyvin mustalle olohuoneen seinällemme. Nyt seinä ei oikeastaan muuta taidetta kaipaakaan. Muutamalle muulle seinälle on tarkoitus teettää valokuvista tauluja.

Korppiaiheinen opetustaulu pääsi olkkarin seinälle.

Sain taannoin ystävältä sarjan erilaisia vanhoja kirjaklassikkoja. Meillä kun ei kirjahyllyjä muuten harrasteta, minulla oli ajatus yhdestä hyllystä, johon nämä kirjat laittaa. Olisivat samalla sisustuselementti, mutta myös halutessaan voisi niillä itseään sivistää. Vierashuone oli oikein sopiva valinta tälle kirjahyllylle. Kirjojen kaveriksi pääsi pikkumiehen nimiäislahjaksi saama nallepankki.

Kirjaklassikot sisustuselementteinä.

Kävimme ennen joulua äitini kanssa shoppailureissulla. Ikea oli yhtenä kohteena meillä. Kaikenlaista sieltä taas käteen jäi, lähinnä katselin lasten puolella sekä matto-osastolla. Kun kävelimme lamppuosaston läpi, bongasin muutaman kivan lattiavalaisimen. En kuitenkaan ostanut, sillä tarve ei ole juuri nyt akuutti. Rakastan muutenkin lamppuja ja aina on haaveissa joku upea yksilö. Valitettavasti talossamme ei vaan ole kauhean montaa riippuvalaisimen paikkaa, joten pitää tyytyä haaveilemaan. Lähes kaikki valaisimet taitaa olla meidän taloudessa jo hankittu.

Näistä lampuista tykkään tuosta isosta
jalkalampusta, jossa on kuparinen sisus.

Tällainen simppeli, isokupuinen jalkalamppu
on myös hauska.

Näistä tuo musta oli vahva suosikki eteiseen.

Tämä matto päätyi meille eteiseen, sillä oli
sen verran hyvässä tarjouksessa, 39 €.

Meillä tykätään kynttilöistä ja lyhdyistä. Ulkona meillä on monta lyhtyä, mutta myös sisällä on lukuisia. Äkkiä laskettuna pelkästään sisällä on kymmenkunta lyhtyä + paljon erilaisia tuikkuastioita. Kylmänä pakkasaikana on ollut ihanaa kääriytyä peittoon ja laittaa kynttilät palamaan. Sähkökatkojen aikaan kynttilät ovat tarpeen myös ihan käytännönkin takia.



Sähkökatkojen ja pakkasten aikana on poltettu
paljon kynttilöitä. 

Vanhempani ovat säilyttäneet jo vuosia vanhaa poljettavaa ompelukonetta, joka on 30 vuotta sitten kuolleen isoisoäitini vanha. Kone on hyvässä kunnossa ja sen laatikoista löytyy vielä vanhoja ompelutarvikkeita isoisoäitini ajoilta. Joskus jo vuosia sitten isäni lupasi koneen minulle, sillä rakastan vanhoja esineitä, joilla on tarina. Minulla on muutamia vanhoja kalusteita ennestäänkin. Nyt vasta oli sellainen tilanne, että pystyin hakemaan ompelukoneen kotiin. Olin vihdoin löytänyt mieleisen paikan koneelle, sillä en halunnut ottaa sitä varastoon pölyttymään. Käytävällä on ikkuna, josta näkee takkahuoneeseen ja kuntosalille. Hankin ikkunaan Vallilan Pihapiiri-verhot ja ompelukoneen paikka on ikkunan edessä.

Vanhan ompelukoneen paikka löytyi lopulta.

Vallilan Pihapiiri-verho

Olen innostunut viime aikoina leipomaan leipää. Tavoitteeni on leipoa koko talouden leivät itse ja ostoleipä olisi sitten sellainen harvinaisempi herkku. Itse leivottuna ei leivässä ole mitään ylimääräisiä säilöntäaineita ja tietää mitä suuhunsa laittaa, ja ennen kaikkea mitä lapsensa suuhun laittaa. Ajattelin opetella vielä tekemään ruisleipää, sillä nyt leipomani leivät ovat olleet pataleipiä, vaaleita limppuja, saaristolaisleipää tai sämpylöitä. Kun opin ruisleivän, sitten ei tarvitse enää ostaa välttämättä. Jaanpa tässä teille pari ohjetta kokeiltavaksi...

Pataleivän ensimaistiainen.

PATALEIPÄ

1 kpl

3 1/2 dl vettä
4 g hiivaa (herneen kokoinen nokare TAI 1/2 tl kuivahiivaa)
1,5 tl suolaa
4 dl vehnäjauhoja
3 dl hiivaleipäjauhoja

Muut ainesosat
Valurautapata ja rypsiöljyä padan voiteluun

Liuota hiiva kädenlämpöiseen veteen. Jos käytät kuivahiivaa, sekoita se pieneen määrään vehnäjauhoja ja lisää veteen. Lisää suola ja loput jauhot. Sekoita, mutta älä vaivaa. Peitä kulho tiiviisti kelmulla ja jätä huoneenlämpöön kohoamaan 11–24 tunniksi. Ennen kuin paistat leivän, ripottele taikinan päälle kulhoon jauhoja, käännä ja nosta taikinaa pari kertaa kevyesti. Ei haittaa, jos pinnalle ripottelemasi jauhot jakautuvat epätasaisesti. Älä siis vaivaa. Ripottele pinnalle vielä hiukan jauhoja ja peitä taikinakulho liinalla. Jätä kohoamaan noin 30 minuutiksi.
Pane sillä aikaa kannellinen 2 litran valurautapata kylmään uuniin ja uuni kuumenemaan 225 asteeseen. Ota pata uunista, kun taikina on paistovalmis. Pyyhkäise padan sisäpinta kevyesti rypsiöljyllä (auringonkukkaöljyä käytin itse). Kumoa taikina kuumaan pataan ja pane kansi päälle. Nosta pata uuniin ja paista leipää 30 minuuttia. Ota kansi pois ja anna leivän paistua vielä 15-20 minuuttia tai kunnes pinta on saanut kauniin värin. Kumoa leipä padasta ja anna sen jäähtyä kevyesti liinalla peitettynä.

Helppoja pikasämpylöitä, maistuivat koko perheelle.

Helppojen sämpylöiden ohjeen löysin Esmeralda's blogista. Näitä sämpylöitä ei tarvinnut pyöritellä, vaan lusikalla kauhottiin pellille. Jäivät tosin melko mataliksi, mutta maistuivat hyvältä.

HELPOT SÄMPYLÄT

• 5 dl vettä
• 50 g hiivaa tai 1 pussi kuivahiivaa
• 1 rkl siirappia (tai sokeria)
• 0,5 rkl suolaa
• 50 g voita tai 0,5 dl öljyä
• 3 dl vehnäjauhoja
• 3 dl sämpyläjauhoja
• 2 dl kaurahiutaleita
• 2 dl auringonkukansiemeniä (1 dl taikinaan, 1 dl pinnalle)

Liuota tuorehiiva kädenlämpöiseen veteen. Lisää siirappi ja suola ja alusta jauhot sekä kaurahiutaleet taikinaan vähitellen. Sekoita joukkoon pehmeä voi ennen kuin kaikki jauhot on alustettu taikinaan. Sekoita lopuksi taikinaan 1 dl auringonkukansiemeniä. Taikina jää niin pehmeäksi, että sitä on helppo lusikoida. Kohota taikinaa puolen tunnin ajan, noin kaksinkertaiseksi.

Laita uuni lämpenemään 225 asteeseen. Nostele taikinasta sämpylöitä pellille ja ripottele päälle auringonkukansiemeniä. Anna kohota. Paista noin 12 minuutin ajan.

Maalausta ja hankintoja

Jonkin verran olen loppu- ja alkuvuonna tehnyt pientä pintaviilausta ja muita pikkuprojekteja. Aloittelin muun muassa sisäovien maalausta. Katsotaan miten ovien maalipinta kestää, sillä pohjaksi tein vain kevyen hionnan hiomapaperilla. En käyttänyt erikseen pohjamaalia, vaan maalasin suoraan kalustemaalilla. Jos pinta ei kestä tällä käsittelyllä, täytynee miettiä sitten uudelleen. Koska ovien uusi väri on valkoinen, tarvitaan useampi kerros, että riittävän peittävä pinta tulee. Kolmella kerroksella ajattelin kuitenkin pärjätä.

Tässä ovet saaneet vasta kaksi kerrosta päälle,
kahvat laittamatta paikalleen ja listatkin on
tarkoitus oven ympärille laittaa.

Maalasin myös remontin ajaksi tarkoitetun väliaikaisruokapöydän. Uskon, että tämä pöytä on meillä vielä jonkin aikaa käytössä ja itseäni on häirinnyt mäntyinen pöytä. Saimme pöydän reipas vuosi sitten lahjoituksena sukulaiselta ja ajatus oli käyttää pöytää siihen asti kunnes saamme tehtyä lankkupöydän, johon lankut on jo hankittu. Lankkupöytää ei kuitenkaan ole järkevää tehdä ennen kuin lattiaremppa on tehty, sillä pöytä tulee olemaan hyvin raskas ja iso.

Maalattu pirttipöytä ja lasilevy asennettuna, toimii!
Tuoleista puuttuu vielä uusi verhoilu, jonka teen itse.

Otimme pirttipöydän ympäriltä penkit pois ja korvasimme ne aiemmin ostamillamme vanhoilla koulun juhlasalin tuoleilla. Tuolit on tarkoitus verhoilla uudelleen ja käyttää niitä myös sitten sen lankkupöydän kanssa. Verhoilukangas on ollut tilauksessa ja ajattelin hakea sen tänään kangaskaupasta.

Koska kevyesti hiottu ja kalustemaalattu pirttipöytä ei ole mikään lapsiystävällinen, hankimme pöydän päälle myös lasiliikkeestä lasin. Lapsi sotkee ruokaa pöydän pintaan ja jos ruoka vähänkin ehtii kuivahtaa, sen hinkkaaminen saattaa pahimmillaan irrottaa maalipintaa. Lasi on helppo puhdistaa ja on muutenkin käytännöllinen. Lasi pysyy hienosti pöydän päällä ilman, että sitä kiinnittää millään. Olen tyytyväinen tuunattuun lopputulokseen. Lasi maksoi 80 € ja maali tietenkin myös jotain, mutta maalipurkista on käytetty myös muihin kohteisiin.

Samalla kun innostuin pöydän maalauksesta, maalasin myös olohuoneen pöydän jalat valkoiseksi.

Infrapunasauna tuo lämpöä pakkasiin

Kovilla pakkasilla talomme on ollut aika kylmä. Johtuu varmasti siitä, että meiltä puuttuu isolta alueelta sisäkatot ja pikkueteinen on myös aika riisuttu. Jouduimme kovimmilla pakkasilla polttamaan reippaasti kynttilöitä sisällä ja asensimme pariin huoneeseen myös pari irtopatteria. Koitimme tehdä ruuaksi hitaasti haudutettavia uuniruokia ja takkaa poltettiin joka päivä.

Meidän uusi takka on osoittautunut todella hyväksi, mutta koska se on toisessa päässä taloa, ei siitä ole paljoakaan apua käyttöhuoneissa. Kun sitten saunan valmistumiseenkin menee vielä reippaasti aikaa, aloimme miettiä kuinka mukava infrapunasauna voisi olla. Infrapunasaunassa saisi viluisen kropan lämpimäksi, mutta samalla myös rentoutuisi.

Otin esille taas tutun ja turvallisen tori.fi-palvelun. Muutama infrasauna löytyi kohtuullisen matkan päästä ja niistä päädyimme Harvian yhden hengen saunaan. Sauna oli vähän käytetty ja muutaman kymmenen kilometrin päässä. Haimme saunan parin päivän päästä hankintapäätöksestä. Sauna maksoi n. 500 euroa.

Sauna palasina eteisessä

Sauna lähes valmiina pystyssä ja seinät öljyttynä.

Sauna valmiina ottamaan saunojia.

Infrasaunassa on valo ja radio, jotta voi lukea ja kuunnella musiikkia. Kerrallaan saunassa ollaan n. puoli tuntia ja vettä pitäisi juoda riittävästi ennen, aikana ja jälkeen. Lauteet ja lattia on hyvä suojata pyyhkeillä, sillä hiki irtoaa ja suojattuna sauna pysyy paremmassa kunnossa.

Sauna oli todella hyvä ostos, ollaan saunottu monta kertaa viikossa sen kanssa. Saunassa ikijäinen kroppa on lämmennyt ja olo on saunan jälkeen hyvä. Katsotaan sitten säästetäänkö sauna vielä oikean saunan valmistumisen jälkeen, mutta voisin kuvitella sen olevan vielä silloinkin loistava väsyneen äidin rentoutumispaikka. Infrasaunassa on se hyvä puoli, että lämmitykseen menee 10 minuuttia kun taas puusaunaan aika paljon enemmän. Uskoisin, että infrasauna toimii oikein hyvin arkena kun ei jaksa lähteä lämmittämään saunaa. Jos vain tila antaa myöten, niin voin kuvitella, että infrasaunalle löytyy meiltä käyttöä myöhemminkin.

Valmis portti

Huomasin, etten ollut laittanut kuvia valmiista portista. Viimeksi kun kirjoittelin tänne, oli valmiina vasta portin perustus. Portti valmistui jo loppusyksystä, toki pientä viimeistelyä tehdään keväällä kun pylväiden betoniperustukset voi maalata.

Portit nostettiin paikoilleen muutamaan kertaan,
sillä vaati pientä säätöä, jotta osuivat kohdalleen.

Tässä portti on paikoillaan, kuvasta puuttuu
vielä lukko.

Jouluksi Tommi laittoi portin sisäpuolelle molemmille puolille tietä lyhtyjä. Näytti tosi kivalta kun pimeällä pihatie oli valaistu lyhdyin. Aiomme asentaa portin tolppien päälle valaisimet jossain vaiheessa. Rappusille laitoin kuusen havuja ja pyyhkeistä ja betonista tehdyt ulkotuliastiat. Vaikka lunta ei jouluna ollutkaan, lyhdyillä ja ulkotulilla sai uskomattomasti joulufiilistä aikaan.

Tunnelmaa rappusilla...

Kylppärin seinähommaa

Hyvä uutta vuotta!

Pikkuisen hiljaiseloa ollaan eletty, varsinkin blogin suhteen. Remontissakaan ei ole tehty mitään kauhean ihmeellistä, pikkuisen edistetty pikkuhiljaa. Ollaan loppuvuonna sairasteltu jonkin verran ja se on vienyt vähän puhtia. Toisaalta viime vuonna saatiin sen verran paljon aikaiseksi, että välillä voi vähän rauhoittuakin.

Tein loppuvuonna sopimuksen töissä, että jatkan lyhennettyä työviikkoa nyt keväällä. Enää en pidä perjantaita vapaana, vaan lyhennys on tunti päivässä. Näin saan oltua vähän enemmän perheen kanssa. Mutta, asiaan eli remonttiin... Kirjoittelen nyt muutamaan irralliseen blogitekstiin mitä ollaan loppusyksystä tehty.

Kylppäri on pikkuisen edennyt. Seinälevyjä on asennettu melkein kaikki ja suihkukulman seinästä osa on tasoitettu. Aiemmin olen kertonutkin, että Fibo Trespo -levyjä laitetaan seiniin. Asennusvideon perusteella homman olisi pitänyt olla helppoa kuin mikä, mutta eihän se ihan niin nopeaa ollut kuin videossa. Ei kuitenkaan mahdoton homma kun on riittävän hyvät välineet. Levyn leikkauksessa saa olla tarkkana, ettei saha revi reunaa.

Ennen seinälevyjä muutamia välipuita seiniin.

Lisää välipuita seiniin.

Alkaa olla valmista levyihin.

Ensimmäiset levyt olivat hankalimmat,
pikkuhiljaa tekemällä homma helpottui.

Vähän enemmän seinää valmiina, siinähän
voi vaikka peilata.

Suihkukulma päätettiin tehdä eri tavalla kuin muut seinät. Ensin tasoitetaan tiilipinta tasoitelaastilla, sitten vedeneristys ja lopulta mikrosementtipinta. Toinen kulman seinistä on tasoitettu, toinen vielä tasoittamatta.

Tasoitus alkaa, ensimmäinen pätkä tehty.

Työkaluja tasoitteet levitykseen.