Talvinen vierailu Latokartanonkoskelle

Tämä viikko on ollut melkoisen raskas. Töissä on ollut kiireistä ja stressi on yltänyt uniini asti. Olen nukkunut melko huonosti ja edellisyön näin kummallisia unia zombien invaasiosta. Ei olla jaksettu ihan kauheasti järjestää ohjelmaa viikonlopulle, kun suurin odotus on viikon aikana ollut saada nostaa jalat hetkeksi sohvalle ja rentoutua.

Lauantaina katsottiin ikkunasta ja todettiin kelin olevan riittävän hyvä ulkoilulle. Lähdimme käymään Latokartanonkoskella Perniössä. Minä olen käynyt useamman kerran tuossa upeassa luontokohteessa, mutta Tommille ja pikkumiehelle vierailu oli ensimmäinen. Itsekään en ole käynyt siellä vielä koskaan talvella.

Upea Latokartanonkoski jäisenä, mutta kuohuvana

Koski näytti upealta, sillä vesi oli osittain jäätynyt ja kuohut sulattaneet jään mielenkiintoisiksi taideteoksiksi. Koskikara sukelteli jäälautalta veteen, muuten saimme olla aivan rauhassa. Kiersimme kahden kävelysillan ja lyhyiden metsäpolkujen muodostaman kävelyreitin ja ihastelimme maisemia. Päätimme, että keväämmällä tullaan uudelleen.

Luontoa kauneimmillaan, koskikaran kalastuspaikka

Latokartanonkoskella on vanhan myllyn rauniot, lisäksi alueelta löytyy myös osia muista vanhoista rakennuksista. Alueen historia ulottuu aina keskiajan alkuun asti. Alueen historiasta voi lukea lisää esim, Museoviraston nettisivuilta.

Viimeaikojen sateet olivat muodostaneet kävelyreiteistä vaarallisen
jäiset. Pikkumieskin keikahti kumoon useita kertoja.