Talvinen vierailu Latokartanonkoskelle

Tämä viikko on ollut melkoisen raskas. Töissä on ollut kiireistä ja stressi on yltänyt uniini asti. Olen nukkunut melko huonosti ja edellisyön näin kummallisia unia zombien invaasiosta. Ei olla jaksettu ihan kauheasti järjestää ohjelmaa viikonlopulle, kun suurin odotus on viikon aikana ollut saada nostaa jalat hetkeksi sohvalle ja rentoutua.

Lauantaina katsottiin ikkunasta ja todettiin kelin olevan riittävän hyvä ulkoilulle. Lähdimme käymään Latokartanonkoskella Perniössä. Minä olen käynyt useamman kerran tuossa upeassa luontokohteessa, mutta Tommille ja pikkumiehelle vierailu oli ensimmäinen. Itsekään en ole käynyt siellä vielä koskaan talvella.

Upea Latokartanonkoski jäisenä, mutta kuohuvana

Koski näytti upealta, sillä vesi oli osittain jäätynyt ja kuohut sulattaneet jään mielenkiintoisiksi taideteoksiksi. Koskikara sukelteli jäälautalta veteen, muuten saimme olla aivan rauhassa. Kiersimme kahden kävelysillan ja lyhyiden metsäpolkujen muodostaman kävelyreitin ja ihastelimme maisemia. Päätimme, että keväämmällä tullaan uudelleen.

Luontoa kauneimmillaan, koskikaran kalastuspaikka

Latokartanonkoskella on vanhan myllyn rauniot, lisäksi alueelta löytyy myös osia muista vanhoista rakennuksista. Alueen historia ulottuu aina keskiajan alkuun asti. Alueen historiasta voi lukea lisää esim, Museoviraston nettisivuilta.

Viimeaikojen sateet olivat muodostaneet kävelyreiteistä vaarallisen
jäiset. Pikkumieskin keikahti kumoon useita kertoja.

Lunta tulvillaan, on raikas talvisää...

Minä pidän talvesta. Varsinkin näin aikuisena olen alkanut nauttia Suomen erilaisista vuodenajoista. Varsinkin silloin, kun talvi on oikeasti talvi ja kesä on kesä, vuodenajoista pystyy nauttimaan parhaiten. Tänä talvena lunta on ollut mukavasti, vaikka talvi aluksi itseään antoikin odotuttaa. Nyt sitä lunta kuitenkin on ja tänään tuli taas lisää. Minä nautin eniten sellaisesta n. kymmenen asteen pakkasesta. Vielä jos on tuuletonta, niin sellaisessa lumisessa pakkaskelissä on ihana ulkoilla.

Sen verran pitkiä piippoja kasvaa, ettei lumi peitä.

Tänään oltiin perheen voimin tekemässä lumitöitä aamupäivällä. Koska meillä on jonkin verran pihaa ja pihatietä, saatiin näppärästi tunnin verran kulumaan kun lumityöt tehtiin. Nyt on pihatie taas puhdas ja varastoon sekä puuvajaankin kulkuväylä tehty. Pikkumies veteli pihalla pulkkaa ja hyppi tien varteen tehtyihin lumikasoihin. Kun saatiin lumityöt tehtyä, alkoi lumisadekin pikkuhiljaa hiipumaan. Ei tarvitse siis enää tänään tarttua uudelleen lumikolaan.

Pihatie kolattuna, nyt kelpaa taas kulkea.