Olohuoneen maalausta ja puutarhahommia

Pikkumies sairastui perjantaina eikä ole vieläkään oikein kunnossa, joten jouduin jäämään pojan kanssa kotiin tänään. Viikonloppu meni muutenkin puoliksi harakoille, sillä olin lauantaina 80-luvun teemajuhlissa, jotka alkoivat jo iltapäivällä ja jatkuivat yöhön. Lauantaina emme siis tehneet kumpikaan mitään edistääksemme projektiamme, Tommilla oli riittävästi tekemistä sairaan pojan viihdyttämisessä ja minä hummasin ystävien kanssa.

Sunnuntaina oltiin koko porukka väsyneitä ja pikkuisen hiljaista oli tekemisen suhteen silloinkin. Mutta ei ihan kokonaan sentään. Meillä oli vielä pikkuisen keittiön seiniin käytettyä harmaata maalia jäljellä, joten maalasin yhden olohuoneen seinän. Koska keittiö ja olohuone ovat purettujen seinien takia yhtenäistä tilaa, tarkoitus olikin, että olohuoneen seinät saavat saman värin kuin keittiönkin. Joudumme ostamaan maalia lisää, sillä se ei riitä kaikkiin seiniin. Täytyy sanoa, että eilen maalattu olohuoneen seinä näyttää hyvältä. Se on jotenkin ryhdikkäämpi kuin aikaisemmalla värillä, odotan innolla, että saamme muutkin seinät maalattua. Olohuoneessa oleva tiiliseinä tullaan todennäköisesti maalaamaan eri värillä kuin muut. Olemme ajatelleet, että siitä tulee musta. Alunperin suunnittelimme, että tiiliseinä rapattaisiin. Nyt kuitenkin päätimme säästää aikaa ja rahaa, ja säilyttää tiilet sellaisinaan, ainakin toistaiseksi. Tiiliseinä saakin siis vain uuden maalin pintaan. Uskoisin, että seinä tulee mustana näyttämään hyvältä tiilipintanakin.

Tein eilen löytöjä facebook-kirpputoreilta. Löysin lapselle ilmaiseksi hiekka- ja vesileluja. Ainakin yksi traktori sekä useampi vene näytti olevan kasassa. Haen lelut tänään. Ulkolelut ovat kyllä tervetulleita, ne ovat kuitenkin kovassa käytössä ja osa hajoaa väkisinkin leikeissä. Löysin myös ilmaiseksi lasten kirjoja sekä kuulapelin, ne noudan loppuviikosta.

Kolmas löytö on puutarhaamme. Kävimme illalla hakemassa erään mukavan pariskunnan luota köynnöspinaatin taimia. Maksoin taimista euron kappaleelta ja samalla käynnillä saimme tutustua pariskunnan kahdeksan vuoden aikana rakentamaan puutarhaan. Piha oli täynnä mielenkiintoisia kasveja ja pieniä yllätyksiä. Pikkumies oli innoissaan, sillä puutarhassa kasvoi monta erilaista marjapensasta ja sai luvan ottaa marjoja pensaasta. Poika söi hyvällä ruokahalulla niin karviaiset, punaiset viinimarjat kuin vadelmatkin. Saimme kaupan päälle myös yhden perinnekukan siemeniä sekä muutaman mintun. Minttua olenkin suunnitellut hankkivani pihallemme, nyt saadaan sitäkin.

Olen innoissani köynnöspinaatista. Pinaatti maistuu hyvälle ja pitäisi olla kohtuullisen helppohoitoinen. Kuulemma vaatii varjoisan paikan, mutta muuta hoitoa ei tarvitse. Kasvi on monivuotinen ja kasvaa hurjan pitkäksi. Ostamamme taimet ovat jotain vanhempaa suomalaista kantaa.

Köynnöspinaatti. Kuva on lainattu taimet meille myyneen
henkilön kirpparijulkaisusta.

Eilen illalla innostuin taas luonnonyrttikokeilusta. Löysin netistä ohjeen maitohorsman kukista tehtävään mehuun. Meillä on hurja määrä maitohorsmaa perunapellon vieressä, kävin illalla keräämässä ison kasan kukkia ja laitoin ne yöksi likoamaan veteen. Tänään kukat keitetään liotusvedessään ja mukaan lisätään sokeria. Tämän jälkeen mehu siivilöidään ja se on valmista. Odotan mielenkiinnolla miltä mehu maistuu.  

Maitohorsman kukat likoamassa yön yli.

Oman maan satoa

Olemme päässeet päivittäin nauttimaan oman puutarhan sadosta. Perunoita ei ole tarvinnut kaupasta ostaa useampaan viikkoon ja sipulitkin tulevat omasta takaa. Mansikoita ollaan saatu iltapalalle muutama viikko joka päivä ja salaattiakin on tullut vielä käyttöön viime päiviin asti. Puutarhasta on saatu tänä kesänä myös raparperia sekä timjamia, oreganoa ja suolaheinää sekä tietenkin villiyrttejä.

Nyt olemme vihdoin saaneet tomaatteja! Kolmena päivänä ovat vihdoin ja viimein tomaattimme antanee pientä satoa. Ja kylläpä ne vaan ovat hyviä! En ole koskaan välittänyt kauheasti kaupasta ostetuista normitomaateista, mutta eivät ne vaan maistu ollenkaan samalta kuin omasta puutarhasta poimitut. Päätin, että ensi kesänä ostamme enemmän tomaatintaimia, jotta pääsemme nauttimaan näistä herkuista vieläkin enemmän. Tämä kesä oli vain tomaattien kannalta vähän liian kylmä. Meillä kun ei ole normikasvihuonetta, vaan kasvihuoneesta puuttuvat seinät kokonaan. Ensi keväänä voisi kyllä harkita myös seinien muovittamista, mutta pitänee miettiä myös kastelusysteemi jos mielii enemmän kasveja.

Oman maan tomaatteja, paria lajia.

Oma haaveeni on, että pystyisimme olemaan osittain omavaraisia ja muun syömisen osalta voisimme käyttää pääsääntöisesti lähiruokaa, joka on tuotettu eettisesti ja mahdollisimman terveellisesti. Uskon, että näillä keinoin säästämme luontoa, mutta olemme myös itse terveempiä. Haluaisin oppia myös hyödyntämään paremmin luonnosta löytyvän syötävän. Jonkin verran nyt jo sienestämme, marjastamme ja keräämme luonnonyrttejä, mutta enemmänkin voisi.

Kansalaisopistolla alkaa nyt syksyllä tähän aiheeseen liittyvä kurssi, jolle ilmottauduin. Kurssin nimi on luonnonmukainen kotitarveviljely ja kurssin laajuus on yhteensä 21 oppituntia.

Kurssin sisältö on:
Omavarainen kotitarveviljely (vihannekset, yrtit, marjat ja pihan villiruoka) ja kotipuutarha osana ekologista kokonaisuutta. Käsitellään mm. viljelysuunnitelma, kompostointi, maan parannus, lannoitus, taimikasvatus, kasvihuone, kylvöt, istutus, kasvimaan hoito (rikkaruohon torjunta ja tuholaistorjunta), sadonkorjuu, siementen keruu, varastointi ja säilöntä. Kurssilla annetaan ohjeet myös omatarvekanalan perustamiseen ja pohditaan omavaraisuutta osana ekologisesti kestävää elämäntapaa.

Olen todella innostunut kurssista, se tuli juuri oikeaan saumaan. Sain äidinkin houkuteltua mukaan, joten on sitten kaverikin mukana. Toivottavasti saan kurssista irti paljon.

Kokkailuja pihan antimista

Koska remontti on odotellut päiviä parempia eikä pihallakaan ole tehty normaaleja puutarhahommia kummempaa, on blogi ollut pikkuisen hiljaiselolla. Viikonloppuna pikkumies sairasteli ja oli muita puuhia, joten ei edistetty silloinkaan mitään. Joskus pitää vaan ottaa vähän rauhallisemmin.

Viikonloppuna päätin kuitenkin käydä taas pihassa ostoksilla ja hakea hieman raaka-aineita leivontaan. Tein nokkossämpylöitä, omenapiirakan viime syksynä tehdyistä omenahilloista sekä pikkuleipiä piirakkataikinan jämästä. Lisäksi poimin pihalta isoimmat raparperit ja pakastin ne. Teimme myös nokkossipsikokeilun, mutta laitoin sipseihin liikaa mausteita, eikä niitä tullutkaan sitten syötyä sen enempää.

Sämpylät maistuivat ok:lta, mutta eivät olleet mitenkään huippuhyviä. Löysin reseptejä googlettaessani Sikke Sumarin leipä-/sämpyläreseptin ja kokeilen sitä jonain päivänä, se oli saanut kehuja. Omenapiirakkakaan ei ollut ihan sellaista kuin ajattelin, mutta kaikki makea maistuu yleensä kuitenkin kohtuullisen hyvältä. Pikkumies tykkäsi piirakkapohjataikinan jämästä tekemistäni pikkuleivistä.

Käytin piirakkaan kanelilla maustamaani hilloa

Omenapiirakan tein perusmurotaikinapohjalla. Murotaikinassahan on voita, sokeria, munia, jauhoja sekä leivinjauhetta ja vaniljasokeria. Tein tuplataikinan koska vuoka oli iso. Lopusta taikinasta tuli pikkuleipiä.

Pikkuleivissä on joukossa kanelia ja päällä mantelirouhetta

Sämpylät olivat hyvin perusohjeen mukaiset. Maitoa puolisen litraa, puoli pakettia lämpimän maidon joukkoon. Sitten reipas puoli desiä öljyä, ruokalusikallinen hunajaa, n.1,5.2 desiä ryöpättyjä nokkosia ja 2 desiä karkeampia jauhoja kuten esim. grahamjauhot. Itse laitoin sämpyläjauhoja. Tämän jälkeen lisättiin vehnäjauhoja ja vaivattiin taikinaa. Ohje sanoi kymmenen desiä jauhoja, mutta minulla joukkoon meni 6-7 desiä. Taikinaa vaivattiin sitten kunnes se on irtonaista eikä tartu käsiin. Taikina liinan alle ja kohoamaan noin puoleksi tunniksi, sitten pyöritellään sämpylät (16-20 kpl), jotka kohotetaan vielä liinan alla toisen puoli tuntia. Sämpylöihin voi vetää viillon ja sitten parisataa asteiseen uuniin 10-12 minuutiksi. Ohjeesta tuli perussyötäviä sämpylöitä, mutta se wow-fiilis jäi uupumaan.

Maitoa, hiivaa, öljyä, sämpyläjauhoja, hunajaa ja nokkosta...

jauhojen lisäyksen ja vaivauksen jälkeen kohotusta liinan alla.



Uunilämpimäistä

Nokkossipsien valmistusohje oli yksinkertainen. Nokkosen lehdet kulhoon ja joukkoon pari ruokalusikallista oliiviöljyä. Sekoitellaan lehdet niin, että ovat öljyssä (muista hanskat, nokkoset polttavat vielä tässä vaiheessa), sitten maustetaan maun mukaan. Mausteiksi kelpaavat suola, pippuri, chili, curry jne. Sitten 175 asteiseen uuniin 7-9 minuutiksi kunnes ovat rapeita.



Nokkossipsit menossa uuniin

Raparperia pihamaalta, toinen samanlainen määrä jäi odottamaan.

Löysin nettiä selaillessani ohjeen voikukkahillosta. Täytyy käydä piha vielä läpi josko löytyisi sen verran voikukkaa, että saisin ohjeella kokeiltua yhden annoksen hilloa. Voikukkia pitäisi löytyä avautuneena pari litraa, se on melkoisen paljon yhdestä pihasta. En ole koskaan maistanut voikukkahilloa, enkä tiedä mihin sitä voisi käyttää, mutta kaikkea pitää kokeilla. Ohje löytyi eräästä blogista: http://mammaleipoo.vuodatus.net/lue/2015/05/voikukkahillo-nuo-keltaiset-rikkakasvit

Tänään on ollut kurja ilma. Ulkona on kuin pahempikin syysmyrsky, tuulee kovaa ja sataa. Pikkuhiljaa sitä kyllä toivoisi jo hieman kesäisempiä kelejä. Toivottavasti kesälomien aikaan saadaan sitten kaunista keliä, en minä paahteista hellettä kaipaa kunhan olisi parikymmentä astetta eikä sataisi koko ajan. Usein tuntuu, että Suomen kelit ovat joko-tai, joko sataa koko ajan ja paljon tai sitten on järkyttävä helle eikä sada ollenkaan.