Omppuja omppuja...

Pari päivää on ollut kunnon omenarumbaa. Neljän pussin käsittely ja laittaminen "lopputuotteeksi" ei ole kovinkaan nopeaa. Remonttikämpässä meillä on vain pieni, kahden levyn hella ja sen yhteydessä pieni uuni. Hellaa ja uunia ei voi käyttää samaan aikaan. Myös astioita on täällä rajallisesti. Tiskit pestään vessan lavuaarissa ja muutenkin melkoisen alkeellisesti elellään. Pikkumies asettaa myös rajoitteita, sillä hän ei viihdy kauhean pitkiä aikoja itsekseen. Pojalla on myös säännölliset ruoka-ajat, joten tekeminen keskeytyy vähintäänkin aina ruokailujen ajaksi. Mutta toisaaltaan, kukaanhan ei pakota puuhailemaan, tämä "marttailu" on ihan hauskaa. Ennen kaikkea lopputuloksen näkeminen ja maistaminen palkitsee suuresti.

Löysin facebookista loistavan vinkin omenahillon tekemiseen, sillä ohjeella on tehty nyt yksi satsi sosetta tavallisella sokerilla, yksi hillosokerilla, ja nyt on tekeillä toinen hillosokerilla. Omenamehua tein jo edellispäivänä pari litraa pakastepulloihin mehumaijalla, sitäkin on tarkoitus tehdä vielä lisää.

Mutta siis helppo omenahillo-ohje teille muillekin testattavaksi:


Omenahillo uunissa
2 osaa omenoita
1 osa sokeria 
1 dl vettä
(mausteita)

150 asteinen uuni, kattilassa kannen alla, 2 tuntia. Sauvasekoittimella soseeksi. Purkitus.


Uunissa hillo oli äärimmäisen helppo ja mukava tehdä. Toki omenoiden valmistelu on ihan yhtä työlästä kuin muutenkin, mutta uunissa omput porisevat rauhassa itsekseen. Mausteitakin voi laittaa mukaan jos haluaa, itselle tulee mieleen kaneli, vanilja tai vaikkapa inkivääri. Ensimmäiseen kattilalliseen laitoin kanelia ja tuoksu oli ihana, lähes jouluinen. Makukaan ei ollut ollenkaan hullumpi. Toinen kattilallinen tehtiin puhtaasti omenoista, kuuma omenahilloaines kaadettiin kuumennettuihin tölkkeihin ja kiinni. Kuumensin tölkit veden kanssa mikrossa, kannet kuumensin erikseen kun niitä ei mikroon voi laittaa. Tölkkien kuumennus tappaa mikrobit eikä umpinaisessa tölkissä mikrobeja synny uusia. Näin sose/hillo säilyy ilman pakastusta pitkänkin aikaa. Kuumaan hilloon ei ehdi myöskään mikrobeja syntyä kun menee suoraan ilmatiiviiseen purkkiin. Purkki olisi ilmeisesti pitänyt täyttää ihan piripintaan, sillä jäähtyessään hillo tiivistyy. Tällä hetkellä uunissa olevassa kattilallisessa on taas kanelia. 

Pahoittelen kuvien huonoa laatua, kännykkäni ei omaa kovinkaan laadukasta kameraa. Yritän siirtyä normaaliin kameraan lähiaikoina.

Paloitellaan omenat kattilaan. Otin ensin kuoret ja siemenkodat
pois. Kuoret varmaan voisi jättääkkin varsinkin kun lopputulos
soseutetaan sauvasekoittimella.

Sokeria mukaan, ravistelin sokerin omenanpalojen väliin. Tämän
jälkeen voi laittaa tilkan vettä mukaan ja itse laitoin vielä kaneliakin,
arviolta kaneliakin meni vajaan desin verran.

Kattila uuniin, 150 astetta ja kaksi tuntia.

Valmiita hilloja. Jos purkit on käsitelty oikein ja
purkitus tehty oikein, hillon pitäisi säilyä jopa
vuodenkin verran.

Ensimmäiset mehut odottavat pakkaseen laittoa.

Omenasosetta piti testata torttuun. Laitettiin valmistorttupohjan
päälle sosetta ja vaniljavaahtoa, tosi herkkua!

Kotipuuhastelua

Nyt kun Tommi on joutunut pitämään kipeää kättänsä levossa (ilmeisesti kovan piikkausurakan vuoksi kipeytyi), olemme touhunneet kaikenlaista muuta pientä. Takapihalta kaadettiin kaverin avustuksella kaksi pihlajaa. Koska pihlajat olivat huonon kuntonsa ja ikävän sijaintinsa takia saaneet kaatotuomion, kannatti ne kaataa nyt kun niissä oli marjat punaisena. Kätevästi saa marjoja poimittua kun ovat maan tasossa.

Siinä ne nyt ovat kasassa.

Tumma osa tuossa on aivan pehmeä, olisikohan
tämä seuraavassa myrskyssä kaatunut päälle?

Marjasatoa, osa jää kyllä keräämättä, on niin paljon.

Käytiin pari päivää sitten illalla pikkuisen kävelyllä, ihan tuossa takametsässä. Ajateltiin katsoa löytyykö sieniä. Eipä kanttarelleja löytynyt kuin ehkä 3 desiä, käyttökelpoisia herkkutatteja löytyi joitain. Myös punikkitatteja oli, mutta niin vähän, että jätin metsään. Herkkutatit laitoin kuivuriin kun siellä oli jo ennestäänkin yksi satsi kuivumassa. Tattia on nyt pakasteessa kivasti ja kuivattunakin pari litraa. Koitin kuivurilla myös banaanin kuivamista, tuli aika herkkuja. Omenaakin olen ajatellut kokeilla kuivata, pikkumiestä varten mukavaa hampaidenharjoitusherkkua.

Kaunis asetelma luonnosta... harmi vaan, että oli jo hämärä ja
kännykkäkameran kuva ei ole mitä paras laadultaan.

Polku kuin sadusta, pihlajanmarjaportti

Osa kuivatuista tateista, menevät suljettuun purkkiin ja
odottelemaan talvea ja mahdollisia sienikavereita.

Banaanin kuivauskoe. Hyviä ovat.

Löysin face-kirpparilta tosi makean tuolin. Paikka sille keksittiin heti, joten käytiin hakemassa se. Tuoli tulee pukeutumishuoneeseen, tai paikkansa se sieltä jo löysikin, piti viedä heti turvaan ennen kuin kissa päättää kokeilla kynsien raapimispuuksi. Tein kirpparilta myös toisen löydön, ihana ja persoonallisen pikkulipaston. Ajattelin sitä ensin vessaan, mutta on ilmeisesti 10 cm liian suuri. Haen sen kotiin viikonloppuna, muutama paikkaidea sille on.

Vanha, hyväkuntoinen tuoli. On jälkeenpäin
entisöity kankaisten osioiden osalta, mutta
hyvää työtä on tehty. Hintaa tuolille tuli 25 €.

Eilen käytiin Tommin työkaverin luona poimimassa omenia, puita ja lajikkeita oli paljon. Oksat olivat osittain aivan vääränään omenista. Poimittiin yksi iso korillinen ja kolme muovikassillista, lisääkin kuulemma voidaan hakea jos tarvitaan. No, katsotaan nämä ensin ja mietitään sitten tarvitaanko lisää. Ajattelin keittää mehua, tehdä hilloa ja marmeladia sekä kuivata siivuina. Löysin face-ryhmästä ohjeen helppoon, uunissa tehtävään hilloon. Sitä pitää ainakin kokeilla. Voi olla, että teen yhden satsin myös perinteisemmällä tavalla. Olemme jättämässä talolla nyt olevan, ison jääkaapin, autotalliin säilöntäkäyttöön. Sinne mahtuu kätevästi kaikenlaista ei-pakastettavaa eli hilloja, marmeladeja ja mehuja, myöhemmin myös muita säilykkeitä. 

Nämä olivat todella herkullisia sellaisenaankin.

Hillo-omeniksi poimittuja.

Tämä päivä on mennyt mukavasti pojan kanssa touhuten, nyt murunen on päikkäreillä. Pikkumies keksi tänään miten kivaa on painella käytävää pitkin kävelykärryllä, nauratti se päättäväisyys millä poika eteni. Matotkaan eivät menoa haitanneet, takaisintulomatkaksi helpotin urakkaa hieman ja siirsin matot sivuun. Viikonloppuna on suunnitelmissa omenarumbaa, takanhakureissu, sieniretki jos ilmat antaa periksi, remonttitavaranhakureissu sukulaisilta sekä kylppärin piikkausta. Katsotaan keksitäänkö jotain muutakin tai ehditäänkö näitäkään. Huomenna haen Salosta vielä kasan omenia, joiden noudosta olin sopinut jo ennen eilistä omenanhakureissua, lisäksi haen face-kirpparilta lahjoituksena saamiani peilejä, joiden käyttöön minulla on muutama hauska idea.