Seuraavaksi suuntasimme Kasvihuoneilmiöön Nummi-Pusulaan. Kasvihuoneilmiössä on paljon katseltavaa, vaikka ei ostaa haluakaan. Jokaisessa nurkassa on uusia aarteita sisustukseen ja muuhunkin. Nykyäänkin, vaikka moottoritie on vienyt kulkureitit kauemmas tuosta nähtävyydestä, tulee silloin tällöin, ehkäpä pari kertaa vuodessa, käytyä. Kasvihuoneilmiössä oli paljon porukkaa, ainakin parkkipaikka oli täynnä autoja. Myös siellä oli kahvila ja ehkäpä olisi saanut jotain pikkusuolaistakin, mutta tällä kertaa kahvilan tarjonta jäi kokeilematta.
Puput Hannu ja Kerttu löytyivät takakulmasta. |
Pikkumies oli paikasta aivan innoissaan, joka puolella oli kaikenlaisia aarteita, leluja ja muuta. Poika hoki kulkiessaan "ei kosketa, katsotaan vaan", meinasin nauraa ääneen, mistäköhän tuokin pojalle tarttui. Kasvihuoneilmiöstä tarttui käteen Josie Jefferyn kirja Siementen kerääminen, säilyttäminen ja vaihtaminen sekä puinen jojo lapselle.
Päätimme lopuksi tehdä vielä yhden ylimääräisen lenkin ja ajelimme Fiskarsiin. Ruukkikylähän on enemmän kesäkohde, mutta olihan siellä vähän nähtävää näin talvellakin, ainakin paljon vähemmän ihmisiä. Teimme kylässä kävelylenkin ja kävimme Fiskarsin myymälässä. Totesimme, että uudelleen voisi mennä ja kiertää silloin paremmin paikat, ehkä käydä kahvillakin siellä.
Fiskarsin läpi virtaa joki, jossa oli paljon sorsia. Pikkumiehen yksi lempikohde selkeästi. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti