Keittiö valmistuu pikkuhiljaa

Tommi on koonnut pikkuhiljaa keittiötä viimeisen runsaan viikon aikana. Arki-illat ovat kovin lyhyet näihin hommiin, varsinkin kun minä tulen töistä myöhään ja pikkumies vaatii hereilläolonsa ajan huomiota. Viime lauantaina päätimme myös hieman irtaantua remontista ja menimme treffeille. Vanhan koulukaverini tytär tuli lastenvahdiksi pikkumiehelle (äitinsä tuli taustatueksi), ja me menimme syömään hyvin ja sen jälkeen leffaan. Oli ihanan rentouttavaa kun saatiin olla ihan kahdestaan ja nauttia hyvästä ruuasta. Kävin lauantaina aamupäivällä myös kampaajalla, joten lauantai oli melkoisen tarkasti pois pelistä mitä remonttiin tulee. Olimme kuitenkin pienen breikin tarpeessa, täytyyhän sitä parisuhteestakin muistaa joskus huolehtia. Syömässä kävimme Salon Seurahuoneella. Ruoka oli todella hyvää ja tarjoilijalle pisteet ruokien monipuolisesta esittelystä ja hyvistä viinisuosituksista. Leffa oli kotimainen Viikossa aikuiseksi. Se oli katsottava, mutta ei mitenkään erityisen hyvä.

Alkupalaksi sienikeittoa.

Fasaania pääruuaksi.

Suklaakakkua jälkiruuaksi.

Edellisenä viikonloppuna Tommin kaveri tuli auttamaan keittiökaappien runkojen asentamisessa. Putkimies kävi seuraavana arkipäivänä katsomassa miten astianpesukone saadaan sille paikalle mihin sitä on kaavailtu. Sen jälkeen Tommi on koonnut laatikoita ja saanutkin useamman kaapin sisukset koottua ja paikalleen. Viime sunnuntaina minä maalailin wc:n karmit muutamalla maalikerroksella valkoisiksi. Aluksi hioin niitä pikkuisen, jotta tuli tarttumapintaa. Vesijohtojen kotelon maalasin myös toiseen kertaan. Myöhemmin huomasin muutaman pienen maaliroiskeen viereisessä seinässä ja meinasi kyllä päästä ruma sana. Käyn jossain vaiheessa vesiväripensselillä töpsöttämässä nuo valkoiset pisteet pois.

Eilen illalla Tommi on taas koonnut laatikoita kaappien sisälle. On tuossa hommaa kun melkein kaikissa pöytäkaapeissakin on vetolaatikot kaappien sijaan. Lähellä ollaan kuitenkin jo valmistumista. Lähes puoleenyöhön asti Tommi jaksoi eilen, sitten oli pakko mennä nukkumaan. Ohjeet ovat tähän asti olleet aika helppoja, mutta uunikaapin sisusten asentaminen ei alkuun tuntunut kovinkaan selkeästi esitetyltä. Nyt asia on selvinnyt. Parina iltana/päivänä on vielä laatikoiden kokoamista luvassa, työpöytälevyt pitää myös sahata mittaansa ja niihin pitää tehdä reijät allasta ja liettä varten. Putkimies tulee viikonloppuna tekemään loput putkiasennukset sekä asentamaan altaan, hanan ja astianpesukoneen. Sähkömies on tulossa todennäköisesti perjantaina asentamaan keittiöön valoja ja pistorasioita.

Keittiön rungot paikoillaan. Kuva otettu
olohuoneen puolelta.

Toiselta puolelta keittiötä. Kylmälaitteiden päälle on tulossa vielä kaksi hyllyä.

Tässä reunassa on allas, astianpesukone ja liedet. Oikeassa reunassa on
uuni- ja mikrokaappi.

Ensimmäiset, nyt jo täysin valmistuneet kaapit.

Sähkömies asensi tänään vessaan valokaton sekä pistorasian ja valokatkaisijan. Nyt pääsemme seuraavaksi siivoamaan töistä tulleet pölyt pois ja somistamaan tilan loppuun. Jalkalistat pitää myös kiinnittää kunnolla. Valokatto on hieno, mutta todella kirkas. 

Valokattoa on vaikeaa ikuistaa valokuvaan.

Seuraavaksi julkaisen vessasta kuvia kun se on täysin valmis. Keittiöstä tulee kuvia kun kaapit on valmiit ja päästään tekemään viimeisiä viilauksia eli listoja, välitilaa, sisustusta ja somistusta. 

Hampaita tulossa?

Viime päivät aina niin hyväntuulinen pikkumies on saanut kiukkuhetkiä, ja ajoittain nukkuminenkin on ollut haastavaa. Ruokaillessa mukaan on tullut jänniä ilmeitä, leukojen yhteen puristamista ja pieniä itkun alkuja. Olen päätellyt, että meillä eletään hampaiden saapumisaikaa. Toisaaltaan, Emppu täyttää kohta 7 kuukautta, joten ehkäpä on aikakin jo saada joku hammas suuhun. Olen antanut ahkerasti purtavia leluja käteen, ja kyllä niitä on sitten pureskeltukin. Äidin sormi, villasukka, sitterin reuna tai mikä tahansa muukin kyllä kelpaa. 

Samalla kun on tullut näitä hammasjuttuja, on pikkumies alkanut nukkua enemmän päikkäreitä. Jossain vaiheessa nukkui vain pari kymmenen minuutin pätkää päivässä, nyt päikkäreitä saattaa olla 2-3 ja kestokin 30-60 minuuttia, toki usein lyhyempiäkin. Yöllä ei välttämättä enää herätä aina ennen aamuviittä, ja iltaunillekin saatetaan päästä jo ennen klo 23.

Elämä vauva- ja taaperoperheessä muuttuu koko ajan. Se mitä tehtiin vielä viime viikolla, voi tällä viikolla olla jo historiaa. Ja ensi viikolla on luvassa jotain, mitä ei odotettukaan vielä tapahtuvaksi. Tämä on ihanaa aikaa, ja samalla myös aika raskasta aikaa. Arki on muuttunut kyllä paljon. Näin lähes neljäkymmentä vuotta lapsetonta arkea viettäneelle on iso muutos, ettei enää voi nukkua silloin kun haluaa, käydä joskus leffassa tai teatterissa, tai keskittyä syömään rauhassa ja hyvin kera viinilasillisen. Moniakaan tv-ohjelmia tai elokuvia ei ole tullut katsottua yli puoleen vuoteen kokonaan, ilman keskeytystä. Sitten kun parisuhdekin on aloitettu keskellä vauva-arkea, kaipaisi joskus sitä, että voisi viettää yhden romanttisen tai muuten vain kahdenkeskisen illan joskus. Niinkuin valtaosa pariskunnista on voinut tehdä, ennen kuin perustivat perhettä. Mitään en kuitenkaan vaihtaisi pois, rakastan olla äiti, rakastan tuota pientä ihmistä ja jokaista hetkeä hänen kanssaan, olen nauttinut olla pois työelämästä, ja parisuhteellekin otetaan niitä pieniä hetkiä aina kun pystytään. Ja kyllähän meidän suhteesta tulee melkoisen vahva jos selviämme heti suhteen alkuaikoina vauva-arjesta sekä remontista. Ja mehän selviämme, se on selvä! 

Monessa mielessä elän parhaillaan parasta aikaa elämässä, yritän muistaa sen jokaisena päivänä ja myös nauttia siitä.