Pikkumies nousee seisomaan, myös ilman tukea

Huh huh! Nyt on meidän taloudessa aika säpinä kun pikkumies on oppinut konttaamaan. Tai no, liikkumaan omalla tavallaan eteenpäin. Konttausta ei jaksanut harjoitella kovinkaan pitkään, vaan löysi oman tapansa edetä. Siitä on nyt pari viikkoa. Viikkoa myöhemmin alkoi nousta huonekaluja vasten ylös, ja parissa päivässä irroitteli jo otettaan seistessään. Pari viikkoa on sisältänyt reippaasti muksahduksia, jatkuvaa perässä juoksemista, kieltämistä, pojan siirtelyä takaisin kielletystä paikasta ja kiukunpuuskia kun ei ole saanut syödä sähköjohtoja tms. Poitsu pistelee myös ihan kaiken suuhunsa, olen kaivanut suusta havunneulasia, kuivia lehtiä, pölykoiria, teipin paloja, karvaa jne. Jotenkin aika hauska ja ihana elämänvaihe, mutta myös äärimmäisen raskas. Onneksi vilkas päivätouhuilu on lisännyt vihdoin unien tarvetta. Poika nukkuu kahdet päiväunet ja melkein joka yö keskeytyksettä klo 21 tai 22 - 04 tai 05. Pari viikkoa sitten päätimme vieroittaa hänet yösyötöistä, kahdessa yössä se onnistui aika hyvin. Edelleenkin silloin tällöin poika herää yöllä ja hänet pitää sylissä nukuttaa takaisin. Kuitenkin niitä öitä on kokonaisuudessa aika vähän. Itse olen kärsinyt nukahtamisen vaikeudesta ja unettomuudesta lähipiirin murheitten vuoksi, joten vielä ei pojan nukkumiset näy perheen jaksamisessa kauhean hyvin. Viime päivinä kuitenkin ole jo nukkunut vähän paremmin. Yritän tehdä tietoisesti töitä rentoutumisen ja asioiden turhan pohdinnan välttämisen kanssa, ajoittain se onnistuukin.

Varasimme lähitulevaisuuteen Tallinnan reissun. Koska Italian matka kärsi pikkuisen sairastelustani, ajattelimme tehdä vielä ennen joulua pienen reissun Tallinnaan. Olemme reissussa yhden yön ja uskon, että hetki pois kotinurkista on kiva irtiotto meille kaikille. Ja eikös siellä Tallinnassa ole jonkinlainen joulutorikin vanhassa kaupungissa? Hotellikin on aivan Vanhan kaupungin kupeessa, joten lyhyt kävelymatka joka paikkaan. Emme järjestäneet mitään ihmeellistä ohjelmaa, käymme varmaankin hotellin kylpyläosastolla, kävelemme Vanhassa kaupungissa, syömme hyvin ja tutustumme joulutorin tarjontaan. 

Hampaita tulossa?

Viime päivät aina niin hyväntuulinen pikkumies on saanut kiukkuhetkiä, ja ajoittain nukkuminenkin on ollut haastavaa. Ruokaillessa mukaan on tullut jänniä ilmeitä, leukojen yhteen puristamista ja pieniä itkun alkuja. Olen päätellyt, että meillä eletään hampaiden saapumisaikaa. Toisaaltaan, Emppu täyttää kohta 7 kuukautta, joten ehkäpä on aikakin jo saada joku hammas suuhun. Olen antanut ahkerasti purtavia leluja käteen, ja kyllä niitä on sitten pureskeltukin. Äidin sormi, villasukka, sitterin reuna tai mikä tahansa muukin kyllä kelpaa. 

Samalla kun on tullut näitä hammasjuttuja, on pikkumies alkanut nukkua enemmän päikkäreitä. Jossain vaiheessa nukkui vain pari kymmenen minuutin pätkää päivässä, nyt päikkäreitä saattaa olla 2-3 ja kestokin 30-60 minuuttia, toki usein lyhyempiäkin. Yöllä ei välttämättä enää herätä aina ennen aamuviittä, ja iltaunillekin saatetaan päästä jo ennen klo 23.

Elämä vauva- ja taaperoperheessä muuttuu koko ajan. Se mitä tehtiin vielä viime viikolla, voi tällä viikolla olla jo historiaa. Ja ensi viikolla on luvassa jotain, mitä ei odotettukaan vielä tapahtuvaksi. Tämä on ihanaa aikaa, ja samalla myös aika raskasta aikaa. Arki on muuttunut kyllä paljon. Näin lähes neljäkymmentä vuotta lapsetonta arkea viettäneelle on iso muutos, ettei enää voi nukkua silloin kun haluaa, käydä joskus leffassa tai teatterissa, tai keskittyä syömään rauhassa ja hyvin kera viinilasillisen. Moniakaan tv-ohjelmia tai elokuvia ei ole tullut katsottua yli puoleen vuoteen kokonaan, ilman keskeytystä. Sitten kun parisuhdekin on aloitettu keskellä vauva-arkea, kaipaisi joskus sitä, että voisi viettää yhden romanttisen tai muuten vain kahdenkeskisen illan joskus. Niinkuin valtaosa pariskunnista on voinut tehdä, ennen kuin perustivat perhettä. Mitään en kuitenkaan vaihtaisi pois, rakastan olla äiti, rakastan tuota pientä ihmistä ja jokaista hetkeä hänen kanssaan, olen nauttinut olla pois työelämästä, ja parisuhteellekin otetaan niitä pieniä hetkiä aina kun pystytään. Ja kyllähän meidän suhteesta tulee melkoisen vahva jos selviämme heti suhteen alkuaikoina vauva-arjesta sekä remontista. Ja mehän selviämme, se on selvä! 

Monessa mielessä elän parhaillaan parasta aikaa elämässä, yritän muistaa sen jokaisena päivänä ja myös nauttia siitä.