Matkapäivän maalaismaisemat

Saimme todella hyvän, pöytiin tarjoillun aamiaisen. Jopa alkumatkan huonosti syönyt pikkumies veteli aamupalalla kolme leipää ja vesimelonia. Ehdimme tekemään aamiaisen jälkeen pienen kävelylenkin hotellin lähimaastossa. Ystävällinen kulkukoira päätti lyöttäytyä seuraamme koko kävelyretken ajaksi.

Kymmeneltä hyppäsimme bussiimme ja lähdimme ajelemaan alaspäin Gjirokasterin kapoisia katuja. Kadut olivat vieraat kuskillemme ja kerran onnistuttiin jumiutumaan keskelle risteystä. Joka kerta kun kuski yritti peruuttaa, auto sammui ja valuttiin vähän eteenpäin kohti erään putiikin postikorttitelinettä. Lopulta kadulta hyppäsi toinen kaveri ratin taakse ja päästiin pinteestä.

Ajelimme karujen sekä kauniiden maisemien halki. Joka puolella oli melko kuivaa. Näimme joen uomia, joissa ei ollut paljoakaan vettä. Kuivunutta kasvistoa joka puolella. Koko matkan ajan näkyi jossain ilmansuunnassa vuoria. Tiet olivat paikoittain melko huonokuntoiset, töyssyistä menoa. Meidän koti-Suomen routavauriotkin jäävät toiseksi.

Saavuimme pitkähkön ja lämpöisen ajomatkan jälkeen Beratiin. Kaupunki on sievä vanhoine rakennuksineen ja linnakin siellä on. Menimme syömään linnan alueella olevaan hotelli-ravintolaan. Söimme moussakaa ja Emilille tuotiin ranskalaisia ja isoja paikallisia lihapullia. Palvelu oli tosi hyvää! Kun kysyimme esimerkiksi ketsuppia eikä sitä ravintolasta löytynyt, nuorehko mies kävi sitä jostain hakemassa, jotta pikkumies sai ranskalaisiinsa ketsuppia. Iso peukku tälle yritykselle!

Ruuan jälkeen teimme pienen kierroksen linnan alueella. Tämä linna oli erilainen eiliseen verrattuna, sillä tämän linnan alueella asuu ihmisiä, ja linnan kaduilla ajetaan autoilla. Linnan muureilta näkyi hienosti koko kaupungin yli. Katujen kivet ovat käytössä kuluneet niin liukkaiksi, että ihan sileäpohjaisilla kengillä niitä ei kannata kävellä tai ainakin saa olla hyvin varovainen.

Ajelimme bussilla alas linnalta pientä ja kapeaa, kivistä katua. Alhaalla pysähdyimme vielä ihailemaan kaupungin vanhoja rakennuksia.

Jounilta lainattu kuva (kuva: Kuvaamo Sirpa Ryyppö) Vähän erilaatuinen kuin nämä kännyräpsyt, joita tässä blogissa muuten on :)

Pari tuntia ajeltiin vielä kohti Durresia. Matkalla näimme paljon paikallista viljelyä. Maissipeltoja, meloniviljelmiä, hedelmäpuita... Näimme ihmisiä peltotöissä, välillä aasin vetämässä kärryjä. Lammaspaimen ohjasi isoa lammaslaumaa, kaksi naista paimensi kalkkunoita. Monilla pihoilla oli kanoja ja pienillä peltotilkuilla yksi tai kaksi lehmää. Aika ajoin tien varressa oli hedelmä- ja vihanneskojuja, joissa myytiin pääsääntöisesti meloneja ja sipulia. Maanviljelys näyttäisi olevan tärkeä elinkeino monille, mutta sitä ilmeisesti harjoitetaan aika alkeellisesti.

Matkalla ohitimme myös paljon keskeneräisiä tai siltä näyttäviä rakennuksia sekä monenlaisia yrityksiä autokorjaamoista kahviloihin. Bensa on täällä hyvin kallista, Suomen hinnoissa. Sen vuoksi tavalliset albanialaiset eivät juuri autolla ajele, moni albanialainen ei matkusta elämänsä aikana pois kotikaupungistaan.

Saavuimme iltasella Durresiin tai ilmeisesti jonkinlaiseen turistikeskittymään Durresin lähellä. Tämä paikka on selvästi rantalomakohde eli hotelleja, ruokapaikkoja ja kojuja, joista voi ostaa rantasandaalit, uikkarit tai uimarenkaat.

Hotelli Dea ei minun sydäntäni juurikaan lämmittänyt. Hotellissa ei haluta lapsia ottaa huomioon eli lastensänkyä ei saanut ja huoneen sängyt olivat vaarallisia lapsen nukkua. Huoneen vessanpöntön rengas ja kansi ovat kokonaan irti. Illalla naapurihotellin livemusiikki soi myös kovalla volyymilla myöhään ja se kuului huoneeseen aivan kuin olisi ollut ravintolassa kuuntelemassa, joten nukkuminen onnistui kun musiikki päättyi puolenyön jälkeen. Paikka sopii siis pikkuisen paremmin aikuisille. Jouni ja Kusti kävivät ostamassa lastensängyn, nostan taas miehille ison peukun. Otamme sängyn mukaamme bussiin kun lähdemme, heh.

Kävimme illalla oman porukan kesken syömässä pizzat ja kävelemässä rannalla. Pikkumies tykkäsi vedestä ja hyppi siellä kuin sammakko konsanaan. Ranta näytti kauniilta iltahämärissä.

Huomenna käymme Tiranassa ja tulemme tänne vielä toiseksi yöksi.

Gjirokaster - matkamme seuraava etappi

Aamukasilta taas aamupalalle ja vähän ennen kymmentä huoneen luovutus. Kusti yritti neuvotella hyvitystä lastensänkyepisodin vuoksi, mutta vastaus oli hieman tyly. Todennäköisesti asiakaspalvelukulttuuri ei ole vielä ihan kaikilla veressä täälläpäin. No, tämä episodi ei meidän fiilistämme pilannut ja yötkin menivät kuitenkin ihan mukavasti. Kiitos matkanjärjestäjillemme siitä, että haluavat kaiken onnistuvan meille hyvin.

Aikataulut näköjään ovat täälläpäin maailmankolkkaa hyvin joustavat, sillä tänäänkin automme saapui reippaan puolisen tuntia myöhässä. Ensimmäisenä ajoimme automaatille, jotta porukka sai nostettua rahaa, seuraavaksi käytiin autofirman toimistossa maksamassa auton vuokra ja täyttämässä asiaan kuuluvat paperit. Saipa pikkumies samalla pysähdyksellä lastenistuimenkin autoon. Nyt oli hyvä katsella maisemia vähän korkeammalta.

Ajelimme erikoisten maisemien läpi Sarandesta ensimmäiseen kohteeseen, Blue Eyen lähteelle (Syri i Kaltër). Tie oli töyssyinen, mutta ehdottomasti vaivan arvoinen matka. Lähde on todella syvä, vuoren sisältä pulppuava ja virkistävän kylmä. Lähteeseen on kuulemma päästy sukeltamaan n. 50 metriin asti, mutta se jatkuu vielä syvemmälle. Käytiin kastamassa jalkamme, ja jotkut porukasta kävivät myös hyppäämässä lähteeseen. Vedessä pystyi olemaan vain pienen hetken, niin kylmää se oli. Vesi oli myös niin puhdasta, että pohja näkyi selvästi. Jalat tuntuivat kastautumisen jälkeen hyvin pehmeiltä.

Palasimme bussille ja matkasimme vielä tunnin verran serpentiinitietä alas Gjirokasterin kaupunkiin, joka on yksi Unescon maailmanperintökohteista. Matkalla näimme lehmiä, vuohia, aaseja ja bunkkereitakin. Ajelimme kapeita kaupungin katuja hotellille. Maisemat hotellin pihalta olivat upeat, taloja jyrkillä rinteillä, linna sekä vuoristomaisemaa. Istuimme hotellin pihalle huoneiden jakoa varten. Ihmettelin kun kaikki muut saivat avaimensa, mutta meille ei tullut omaamme. No, kun melkein kaikki muut oli viety huoneisiinsa, tuli meidän vuoromme. Tommi oli järkännyt minulle Jounin ja Kustin avustuksella yllätyksen. Meillä oli mahtavan upea huone ja huoneessa hedelmiä ja kuohuvaa odottamassa. Olin ja olen vieläkin fiiliksissä! Ihana yllätys.

Suihkun ja kuohuvan jälkeen menimme pieneen hotellin baariin, jossa muut jo olivatkin. Jouni ja Kusti antoivat hotellin upealle omistajapariskunnalle pienet kuvalahjat ja rouva tarjosi meille maljat. Miehet saivat raki-snapsit ja meille naisille tuli viinilasit. Raki oli puhtaasti rypäleistä hotellin isännän valmistamaa.

Lähdimme syömään myöhäistä lounasta keskustaan. Ravintolan terassi oli jättimäisen vaahteran alla. Tilasimme Tommin kanssa puoliksi annoksen perunasiivuja, annoksen talon erikoisuutta eli sammakon koipia sekä annoksen grillattua possua. Pikkumiehelle tilattiin perunasiivuja ja salaattia ja lisäksi pöytään tuli leipää. Ruoka oli hyvää, sammakon koivet maistuivat vähän kanalta, mutta myös kalalta.

Ruuan jälkeen lähdimme reippaasti kävelemään kohti Gjirokastren linnaa suuren mäen päällä. Tehtiin kierros linnan pihalla ja muureilla. Paikka oli hyvin kuvauksellinen vanhoine muureineen ja tykkeineen. Kävely linnalta takaisin hotellille ei ollut enää pitkä, mutta huoneeseen saavuttua päätin käydä uudelleen suihkussa, sen verran oli hiki pinnassa.

Kymmeneltä illalla meille oli varattu vielä illallinen hotellin emännän valmistamana. Istuttiin ulkona pitkän pöydän ääressä, ja naiset toivat eteemme erilaisia ruokia. Söimme mm. kevätkääryleitä, jauhelihapötköjä, salaattia, pinaattipiirakkaa, vuohenjuustoa, täytettyä munakoisoa sekä lammasta ja naudanlihaa. Jälkiruokaakin saatiin. Ruoka oli hyvää ja oli mukavaa istua matkaporukan kanssa saman pöydän ääreen.

Jatkamme huomenna valitettavasti jo matkaa, tänne olisi voinut jäädä toiseksikin yöksi.

Butrintin historiallinen kaupunki

Nukuttiin yli kymmenen tunnin yöunet ja herättiin täysin eri ihmisinä. Osa porukasta oli käynyt illalla vielä kaupungilla. Kävimme aamupalalla ja sen jälkeen mentiin vielä huoneeseen hetkeksi. Tänään ryhmämme hajaantui, osa vietti päivänsä rannalla ja meillä oli muita suunnitelmia. Kusti jäi toisen porukan kanssa rannalle ja Jouni lähti meidän matkaoppaaksemme.

Lähdimme pikkubussilla ensin koko porukalla. Ajeltiin Mucobega hotellin rantaan. Suurin osa porukasta meni varailemaan rannasta aurinkotuolit, me jäimme rantabaariin odottelemaan kuskimme kahvitauon päättymistä. Ranta näytti kivalta, emme vain ole rantalöhöilyihmisiä, joten jätimme sen homman muille. Odottaessamme pikkumies etsi kiviaarteita ja toi niitä äidin laukkuun talteen.

Kun kuski lopetti taukonsa, hän vei meidät rahanvaihtopisteelle, jotta saimme eurot vaihdettua lekeiksi. Yksi euro vastasi n. 133 lekeä. Kävelimme vähän isompaan markettiin, josta saimme ostettua lapselle eväitä sekä juotavaa. Ostimme myös minulle aurinkohatun, Tommille sandaalit ja aurinkolasit.

Saimme lähibaarista tilattua "taksin". Kolmellakymmenellä eurolla mies lupasi viedä meidät Butrintin historialliseen kaupunkiin, odottaa siellä meitä ja tuoda meidät takaisin. Parkkipaikalla meitä odotti tukahduttavan kuuma, vanha mersu. Ikkunat auki ja autokin viileni nopeasti siedettäväksi

Butrintin sisäänpääsymaksu oli 500 lekeä. Hinnasto tosin sanoi, että ulkomaalaisilta 700, mutta emme joutuneet sitä maksamaan. Kun pääsimme portista sisälle, ilman täytti huumaava kaskaiden soitanta. Kurkimme puiden oksille nähdäksemme yhden hyönteisen. Olen kuullut niiden soitantaa monesti, mutta en ollut koskaan nähnyt. Kyllähän sieltä puusta sitten muutama bongattiin, yksi jopa lähietäisyydeltä.

Vanhat rauniot olivat mielestäni näkemisen arvoiset. Etenkin amfiteatteri oli vaikuttava. Testasimme teatterin äänen kantokykyä, ja kyllähän se vaan toimi, ääni kuului todella hyvin katsomoon. Kiersimme alueesta vain osan, sillä rattailla olisi voinut olla hankalaa kiertää joka puolella. Kaskaiden lisäksi bongasimme myös mustan käärmeen, joka luikersi kovaa vauhtia edestämme kävelypolun yli.

Palasimme takaisin hotellille ja lounaan jälkeen pidimme lepohetken huoneessa. Alkuillasta lähdimme Jounin ja Santun (Jounin poika) kanssa keskustaan. Kävelimme rantakatua ja tutkailimme myyntikojujen tarjontaa. Rantakivillä kökötteli kymmeniä rapuja. Päätimme mennä syömään ravintolaan, josta saisi lapselle jotain mieluista syötävää. Löysimme Ravintola Krahun, josta pikkumies sai salaattia ja ranskalaisia ja meille muille lisäksi erilaisia mereneläviä. Kuuman ilman, n.35 astetta, vuoksi lasta on saanut monin keinoin houkutella syömään ja juomaan. Viiden hengen seurueemme söi ja joi 40 eurolla vatsan täyteen.

Kävelimme ruuan jälkeen rantakatua takaisinpäin taksitolpalle. Ihmisiä oli paljon liikkeellä ja muutenkin oli tivolimeininkiä, erilaisia kojuja ja kauppiaita, musiikki vaihteli kojusta toiseen. Vilkkuvia ja välkkyviä leluja, hennatatuointeja, pelikoneita. Välillä nenään tunkeutui popcornin tai paistetun maissin tuoksu . Tunnelma oli mukava. Oli myös kiva huomata, etteivät kaupustelijat tungetelleet tai tyrkyttäneet.

Olimme hotellilla kymmenen maissa. Hotellin ravintolan terassilta bongasimme loppuporukan, heilläkin oli ilmeisesti ollut hyvä päivä rannalla.

Huomenna jatkamme matkaa