Viime yönä katse taivaalle

En ole ikinä nähnyt revontulia. Se on ollut suuri haaveeni nähdä joku päivä taivaan välkehtivän eri väreissä. Täällä etelässä ei koskaan päästä siihen upeaan väri-ilotteluun mitä pohjoisessa on, mutta onhan noita täälläkin näkynyt. Viimeksi muutama vuosi sitten kun revontulia nähtiin eteläisessäkin Suomessa runsaasti, olin itsekin yöllä ulkona kuikuilemassa. Mutta miten kävi? Facebook täyttyi kaverien upeista revontulikuvista, minä en nähnyt mitään. Siellä missä olin, taivaan peitti pilviverho. Vaikka kuinka yritin etsiä pilvien rakoja, en nähnyt kuin ehkä hieman vaaleampia kohtia taivaassa. En siis kokenut sen kokemuksen jälkeen nähneeni revontulia. Eilen näin taas uutisen, jossa kerrottiin auringon hiukkasten vilkkaammasta liikehdinnästä. Tämän vuoksi revontulia voisi nähdä jälleen koko Suomessa. Auringonpaisteisen päivän jälkeen toivo heräsi, josko nyt! Tällä kertaa tähdättiin siihen ajankohtaan, jolloin ilmiön kerrottiin olevan vahvimmillaan eli klo 22-00.

Ensimmäiseksi revontulikokemukseksi viime yö oli oikein onnistunut. Olivathan ne tietenkin paljon laimeampia kuin pohjoisesta nähdyt upean värikkäät kuvat. Mutta nyt olen nähnyt revontulia, yksi haaveeni on toteutunut.

Olen lapsesta asti ollut kiinnostunut luonnosta ja luonnonilmiöistä. Nautin hiljaisesta metsästä ja retkistä luontoon, rauhoitun meren äärellä aaltojen loiskuessa rantakallioon ja olen kiinnostunut näkemään erilaisia eläimiä ja hyönteisiä. Revontulet merkitsevät minulle yhtä luonnon tarjoamaa ihmettä, johon ihminen ei ole näppejään iskenyt. Se on luonnon suurta taidetta. Jonain päivänä, jos mahdollista, matkustan pohjoiseen ihailemaan tuota luonnon teatteriesitystä. Haluan istua ulkosalla pimeydessä ja hiljaisuudessa, ja tuijottaa taivaalle ällistyen värien liikkeestä. Toivottavasti se päivä tulee vielä!

Revontulet kotipihalta kuvattuna 17.3.2015.