Hupsista, nyt on vuosi 2018

Huomasin juuri, etten ole kirjoittanut tätä blogia pitkiin aikoihin. Viimeksi käväisin täällä vuosi sitten vuodenvaihteen jälkeen ja nyt on mennyt taas vuosi viime kerrasta. Oikeastaan tajusin tämän hiljaiselon vasta, kun sain yhteydenoton sukulaiselta, joka on löytänyt blogini ja lukenut näitä. Tajusin siinä samassa, että voisihan sitä tännekin taas kirjoitella kuulumisia, pitkästä aikaa.

Remontti on kyllä pikkuhiljaa edennyt ja paljon muutakin tapahtunut, mutta jotenkin on energia kadoksissa kirjoittamiseen.

Viime vuosi oli kyllä mielenkiintoinen. Aloitimme rakentamaan kanalaa ja ulkotarhaa, ostimme pienen järvenrantamökin 20 minuutin matkan päästä kotoa, teimme mökillä pintaremonttia, matkustimme USA:ssa ystävien kanssa parin viikon ajan ja menimme naimisiin Las Vegasissa, vietimme syksyllä hääjuhlaa läheisten kanssa ja nautimme joulusta Ranuan lumisissa maisemissa.

Olemme remontoineet eteisen lähes valmiiksi. Meillä oli vain pieni tuulikaappi, mutta päätimme kaataa tuulikaapin ja vaatehuoneen väliseinän, ja tehdä isomman eteisen. Se oli loistava ratkaisu ja nyt meillä onkin fiksu eteinen. Pikkuisen sähkötöitä vielä ja katto sekä listat eli melkein valmis eteinen. Voin kertoa jossain vaiheessa eteisremontista tarkemmin ja laittaa myös kuvia nähtäväksi.

Remontoimme viime vuoden puolella myös sadan neliön verran lattiaa ja nyt olemme aloittaneet saunaremontin.

Sellainen oli viime vuosi ja odotan innolla mitä tämä vuosi tuo tullessaan! :)

Hyvää uutta vuotta!

Molemmat blogini olivat hyvin hiljaisia viime vuonna. Vuosi oli monella tavalla rankka ja siksi ei tullut kauheasti kirjoiteltua. Remontti kuitenkin eteni jonkin verran ja tänä vuonna homma jatkuu.
Viime vuodelta suurimpia onnistumisia oli erityisesti kylpyhuoneremontin saaminen lähes valmiiksi. Myös takkahuone maalattiin viime vuonna ja vaihdoimme huonejärjestystä. Ulkona maalasimme leikkimökin ja ulkovaraston. Tämän lisäksi pihallemme nousi ja siirtyi kolme uutta ulkorakennusta.

Palaamme siis pian remonttikuulumisten kanssa ja toivomme onnea tämän vuoden koitoksiin.

Kohti Korfua Saranden kautta

Hotellin parvekkeelta avautui kohtuullisen komea maisema aamulla kun herättiin. Kun tulimme illalla, oli jo niin pimeä, ettei maisemaa nähnyt. Pikkumies söi aamiaisella ilmeisesti lounaan ennakkoon, veteli nimittäin yhdeksän nakkia.

Lähdimme kymmenen aikoihin taas matkaan. Olimme vielä vuorilla ja maisemat olivat edelleen hienot. Silloin tällöin tien pientareella näkyi lehmä tai aasi, välillä jopa lampaita. Monien talojen pihakatoksissa kasvoi viiniköynnöksiä, joissa roikkui komeita rypäleterttuja.

Saavuimme Sarandeen puolenpäivän aikaan. Käytiin hoitamassa kaikkien raha-asiat kuntoon eli rahan vaihdot ja nostot, vuokra-auto käytiin tankkaamassa myös. Sitten meidän perhe jäi rantakadulle ja loppuporukka meni viettämään aikaa viikon takaiselle rannalle.

Kävimme heti alkuun syömässä. Lupasin pikkumiehelle, että käymme katsomassa näkyykö rantakivillä taas rapuja, ja näkyihän niitä. Kävimme myös tuliaiskojuja kiertämässä.

Kolmen aikoihin suunnistimme laivaterminaaliin. Olimme käyneet lunastamassa jo aiemmin lippumme. Meillä kävi hyvä tuuri, pääsimme samantien passitiskille ja odottelemaan laivaan pääsyä ulos penkeille. Laivaan pääsimme myös jo puolisen tuntia ennen laivan lähtöä. Laivareissu oli jälleen mukava hienoine maisemineen. Korfun päässä jouduimme pikkuisen aikaa jonottamaan passintarkastukseen, mutta sekin meni sujuvammin ja nopeammin kuin menomatkalla. Koska oli jo ilta, lähemmäs kello seitsemän, päräytimme taksilla hotellille.

Hotelli on vanha ja hotellihuoneet pienet, mutta viihtyisät. Käväistiin lähikaupasta hakemassa pientä syötävää, ja kaupan vanhempi rouva antoi Emilille suklaapatukan. Huomenna aamulla lennämme takaisin Suomeen. Hieman haikea fiilis, vaikka on toisaalta ihan kiva taas pystyä kävelemään pari sataa metriä ilman, että on älytön hiki ja naama tomaatinpunainen.

Kirjoittelen vielä pari juttua Albaniaan liittyen kun pääsemme kotiin. Kuviakin on paljon kameran muistikortilla odottamassa...

Kiitokset mahtaville matkanjärjestäjillemme Jounille ja Kustille! Järjestitte meille upean matkan :)

Henkeä salpaavat maisemat

Aamupalan jälkeen matka jatkui. Ajelimme alkuun samankaltaisissa maisemissa kuin aiempinakin päivinä, viljelyksiä, rakennuksia, eläinsuojia, pieniä kaupunkeja ja kyliä. Saavuimme lounasaikaan upeaan merenrantakaupunkiin, jonka reunalla oli rantaa rannan perään. Pysähdyimme valokuvaamaan kohtaan, jossa tie oli ylempänä kallion päällä. Paikalla oli myös hotelli-ravintola, johon päätimme jäädä syömään. Söin jälleen mereneläviä, kun niitä meren rannalla on luonnollisesti hyvin saatavilla. Ruoka oli hyvää ja maisema ruokapöydästä mahtava.

Matka jatkui vuorille. Kapeita teitä ja rankkaa ylämäkeä. Pysähdyimme kahville jo tovin nousun jälkeen, sillä auto alkoi keittää. Annoimme auton jäähtyä ja koneeseen lisättiin vettä, jotta saimme jatkettua matkaa.

Serpentiinitietä, vuohia tiellä, mehiläispesiä, paljon ihmeteltävää... otimme uuden valokuvaustauon näköalapaikalla, josta oli reipas pudotus alas. Paikalla oli pari pientä myyntikojua, missä myytiin mausteita ja hunajaa. Ostin nuorelta pojalta tuliaisiksi kotiin purkin hunajaa. Kun maanviljelysseuduilla myyntikojuissa oli poikkeuksetta hedelmiä, vuoristossa niissä oli aina vähintäänkin hunajaa.

Ajelimme seuraavaksi vaihteeksi alas ja merenrannalle. Siellä Kusti esitteli meille kauniit kiviset rannat, joille oli pieni kävelymatka. Tien hiekka oli punaista ja kuivaa. Meidän perhe jäi kivisistä rannoista ensimmäiselle. Meidän lisäksemme rannalla ei ollut muita kuin kuskimme. Pikkumies heitteli sileitä kiviä veteen ja keräsi aarteita kotiinvietäväksi. Tommi ja minä heitimme kengät jaloista ja annoimme aaltojen huuhdella päivän pölyt pois varpaista.

Noin puolen tunnin päästä kävelimme Kustin kanssa takaisin auton vieressä olleelle rannalle. Kusti käväisi uimassa ja me kävimme ottamassa oluet rantabaarissa. Loput porukasta tulivat myöhemmin autolle.

Viimeinen ajopätkä hotellille jatkui edelleen jylhissä maisemissa. Kiivettiin autolla ylös mutkaista tietä. Aurinko alkoi jo laskea ja lopulta painui vuorten taakse. Uskomattomissa maastoissa lehmätkin laiduntavat, yksi oli aivan kaiteen takana jyrkänteen reunalla.

Saavuimme Lukoveen iltasella, ja hotelliin. Huoneen kanssa oli pientä säätöä ja yllättäin lastensänkyä ei taaskaan ollut. Kustin ja Jounin sänkyostos kannettiin siis autosta jälleen käyttöön, henkilökunta kuitenkin kasasi sängyn. Tilasimme pientä syötävää huoneeseen.

Pitkä päivä, mutta se oli sen arvoista. Usein ei näin huikeita maisemia näe.

Shoppailua Tiranassa ja viinilasillinen biofarmilla

Tänään lähdimme lähes koko porukka Tiranaan. Matka kesti noin tunnin verran, sillä kaupunkiin tullessa oli vähän ruuhkaa. Matkan varrella oli jälleen paljon pikkuyrityksiä, mutta myös eläimiä ja peltoja. Kaupunkiin tullessa tulijoita tervehti suuri, kaksipäinen kotka.

Ajoimme Tiranan läpi ja haimme bussille parkkipaikan, ja lähdimme kävellen katselemaan ympärillemme. Kaupunki ei ole kauhean suuri, asukkaita on puolen miljoonan paikkeilla. Katselimme alkuun nähtävyyksiä; presidentin linna, vanha tv-talo, kansallisteatteri, vanha moskeija jne.

Menimme vierailulle kansallismuseoon, jossa käytiin läpi Albanian historiaa. Näimme museon seinällä kuvan Kustin nyt 75-vuotiaasta sedästä, joka istui aikanaan poliittisena vankina kymmenen vuotta vankilassa. Näimme myös karun, pienen sellin, joka oli samanlainen kuin missä hän nuo vuodet vietti. Kustin setä ei kuitenkaan noista vuosista katkeroitunut, vaan hänestä tuli myöhemmin kansanedustaja ja suurlähettiläs. Hän kävi meitä tänään myös myöhemmin tervehtimässä kun olimme lounaalla.

Museon jälkeen olikin hyvä aika hieman shoppailla. Aloitimme kauppakujalta, jossa oli melko paljon feikkitavaraa. Kujalla myytiin pääsääntöisesti vaatteita, laukkuja ja kenkiä. Kuja päättyi varsinaiselle ostoskadulle, jossa oli runsaasti kauppoja ja monissa alennusmyyntejä. Käytiin juomassa virvokkeita ja jatkoimme sitten ostoskadun kierroksella. Lopulta tuliaisiksi lähti Tommille pari paitaa, minulle pari laukkua ja pikkumiehellekin paita.

Shoppailun jälkeen maistui ruoka. Käytiin syömässä Tivoli-nimisessä ravintolakompleksissa. Ruoka oli hyvää ja edullista, myös palvelu pelasi. Ruuan jälkeen kävelimme takaisin autolle.

Päivän lopuksi menimme käymään biofarmilla. Farmilla kasvatetaan monenlaista luonnonmukaisin menetelmin. Farmi tekee erilaisia kokeiluja kasvattamisen, lannoituksen ja tuholaistorjunnan suhteen. Farmi ei markkinoi itseään isosti, vaan haluavat, että heidät löytävät sellaiset ihmiset, jotka ovat aidosti kiinnostuneita. Heillä kasvatetaan mm. viinirypäleitä, granaattiomenoita, kiivejä, omenoita, sitruunoita, tomaatteja, munakoisoja, kirsikoita ja paprikoita sekä paljon muuta. Farmi tuottaa myös punaviiniä ja heillä on oma ravintola. Jäimme kierroksen jälkeen maistamaan lasilliset viiniä ja ostimme myös pullon kotiinviemisiksi. Oli nimittäin todella hyvänmakuinen viini.

Iltasella saavuttiin taas meluiseen hotelliympäristöön. Huomenna jatketaan matkaa. Valitettavasti Jouni ja Santtu joutuvat huomenna palaamaan kotimaahan, mutta Kusti jatkaa matkaa kanssamme.

Kiitos Jouni jo tässä vaiheessa kaikesta!

Matkapäivän maalaismaisemat

Saimme todella hyvän, pöytiin tarjoillun aamiaisen. Jopa alkumatkan huonosti syönyt pikkumies veteli aamupalalla kolme leipää ja vesimelonia. Ehdimme tekemään aamiaisen jälkeen pienen kävelylenkin hotellin lähimaastossa. Ystävällinen kulkukoira päätti lyöttäytyä seuraamme koko kävelyretken ajaksi.

Kymmeneltä hyppäsimme bussiimme ja lähdimme ajelemaan alaspäin Gjirokasterin kapoisia katuja. Kadut olivat vieraat kuskillemme ja kerran onnistuttiin jumiutumaan keskelle risteystä. Joka kerta kun kuski yritti peruuttaa, auto sammui ja valuttiin vähän eteenpäin kohti erään putiikin postikorttitelinettä. Lopulta kadulta hyppäsi toinen kaveri ratin taakse ja päästiin pinteestä.

Ajelimme karujen sekä kauniiden maisemien halki. Joka puolella oli melko kuivaa. Näimme joen uomia, joissa ei ollut paljoakaan vettä. Kuivunutta kasvistoa joka puolella. Koko matkan ajan näkyi jossain ilmansuunnassa vuoria. Tiet olivat paikoittain melko huonokuntoiset, töyssyistä menoa. Meidän koti-Suomen routavauriotkin jäävät toiseksi.

Saavuimme pitkähkön ja lämpöisen ajomatkan jälkeen Beratiin. Kaupunki on sievä vanhoine rakennuksineen ja linnakin siellä on. Menimme syömään linnan alueella olevaan hotelli-ravintolaan. Söimme moussakaa ja Emilille tuotiin ranskalaisia ja isoja paikallisia lihapullia. Palvelu oli tosi hyvää! Kun kysyimme esimerkiksi ketsuppia eikä sitä ravintolasta löytynyt, nuorehko mies kävi sitä jostain hakemassa, jotta pikkumies sai ranskalaisiinsa ketsuppia. Iso peukku tälle yritykselle!

Ruuan jälkeen teimme pienen kierroksen linnan alueella. Tämä linna oli erilainen eiliseen verrattuna, sillä tämän linnan alueella asuu ihmisiä, ja linnan kaduilla ajetaan autoilla. Linnan muureilta näkyi hienosti koko kaupungin yli. Katujen kivet ovat käytössä kuluneet niin liukkaiksi, että ihan sileäpohjaisilla kengillä niitä ei kannata kävellä tai ainakin saa olla hyvin varovainen.

Ajelimme bussilla alas linnalta pientä ja kapeaa, kivistä katua. Alhaalla pysähdyimme vielä ihailemaan kaupungin vanhoja rakennuksia.

Jounilta lainattu kuva (kuva: Kuvaamo Sirpa Ryyppö) Vähän erilaatuinen kuin nämä kännyräpsyt, joita tässä blogissa muuten on :)

Pari tuntia ajeltiin vielä kohti Durresia. Matkalla näimme paljon paikallista viljelyä. Maissipeltoja, meloniviljelmiä, hedelmäpuita... Näimme ihmisiä peltotöissä, välillä aasin vetämässä kärryjä. Lammaspaimen ohjasi isoa lammaslaumaa, kaksi naista paimensi kalkkunoita. Monilla pihoilla oli kanoja ja pienillä peltotilkuilla yksi tai kaksi lehmää. Aika ajoin tien varressa oli hedelmä- ja vihanneskojuja, joissa myytiin pääsääntöisesti meloneja ja sipulia. Maanviljelys näyttäisi olevan tärkeä elinkeino monille, mutta sitä ilmeisesti harjoitetaan aika alkeellisesti.

Matkalla ohitimme myös paljon keskeneräisiä tai siltä näyttäviä rakennuksia sekä monenlaisia yrityksiä autokorjaamoista kahviloihin. Bensa on täällä hyvin kallista, Suomen hinnoissa. Sen vuoksi tavalliset albanialaiset eivät juuri autolla ajele, moni albanialainen ei matkusta elämänsä aikana pois kotikaupungistaan.

Saavuimme iltasella Durresiin tai ilmeisesti jonkinlaiseen turistikeskittymään Durresin lähellä. Tämä paikka on selvästi rantalomakohde eli hotelleja, ruokapaikkoja ja kojuja, joista voi ostaa rantasandaalit, uikkarit tai uimarenkaat.

Hotelli Dea ei minun sydäntäni juurikaan lämmittänyt. Hotellissa ei haluta lapsia ottaa huomioon eli lastensänkyä ei saanut ja huoneen sängyt olivat vaarallisia lapsen nukkua. Huoneen vessanpöntön rengas ja kansi ovat kokonaan irti. Illalla naapurihotellin livemusiikki soi myös kovalla volyymilla myöhään ja se kuului huoneeseen aivan kuin olisi ollut ravintolassa kuuntelemassa, joten nukkuminen onnistui kun musiikki päättyi puolenyön jälkeen. Paikka sopii siis pikkuisen paremmin aikuisille. Jouni ja Kusti kävivät ostamassa lastensängyn, nostan taas miehille ison peukun. Otamme sängyn mukaamme bussiin kun lähdemme, heh.

Kävimme illalla oman porukan kesken syömässä pizzat ja kävelemässä rannalla. Pikkumies tykkäsi vedestä ja hyppi siellä kuin sammakko konsanaan. Ranta näytti kauniilta iltahämärissä.

Huomenna käymme Tiranassa ja tulemme tänne vielä toiseksi yöksi.