Meidän tämän vuoden reissu suuntautuu siis Albaniaan. Tommin kaverit Jouni ja Kushtrim halusivat järjestää kaveriporukalle reissun. Kushtrim eli Kusti on syntyjään albanialainen ja Jouni on käynyt useamman kerran maassa ja ihastunut näkemäänsä. Keväällä miehet keräsivät porukan kasaan ja tänään matkalle lähti kahdeksan hengen porukka. Perillä meitä odottivat matkanjärjestäjämme sekä Jounin poika, joka on mukana.
Lähdimme oman perheen kanssa matkaan jo torstaina, sillä lento lähti aamulla jo niin aikaisin, että halusimme olla reissua edeltävä yön lentokentän lähellä. Yövyimme Hiltonissa, joka on viiden minuutin kävelymatkan päässä lentokentältä.
4-5 tunnin yöunien jälkeen heräsimme pussit silmien alla klo 2.50. Aamutoimet sekä lentokenttärutiinit menivät onneksi vaivattomasti. Lensimme Korfulle suoralla lomalennolla. Mielessäni kiittelin sitä henkilöä, joka on keksinyt kannettavan dvd-soittimen. Pikkumies katseli tyytyväisenä suurimman osan lennosta piirrettyjä.
Korfulta laivalla Sarandeen
Päästyämme Korfulle, ajelimme takseilla laivamatkanjärjestäjän toimistolle lunastamaan aiemmin varattujen laivamatkojen liput. Liput maksoivat aikuisilta n. 23 € ja 2-vuotiaalta euron. Sitten päräytimme taksilla satamaan odottelemaan laivamatkan alkua. Laivan oli määrä lähteä yhdeltä ja puoli tuntia aikaisemmin piti päästä passintarkastukseen ja laivaan. Odottelimme jonossa ulkona, terminaalin oven takana, ilmeisesti laiva oli reippaammin myöhässä. Tottakai aurinkorasvat olivat matkalaukun pohjalla alimmaisena ja matkaa varten ostamani hattu autossa kotimaassa. Ystävällinen matkakaveri onneksi huolehti ja antoi rasvaa. Ihmiset myös jonossa tekivät tilaa varjoiseen nurkkaan pienelle miehelle, joka oli nukahtanut rattaisiin.
Lopulta pääsimme turvatarkastukseen, passintarkastukseen ja laivaan. Matkalaukut jätettiin autokannelle ja sitten kavuttiin yläkannelle nauttimaan laivamatkasta. Matka kesti n. 1,5 tuntia, osalla matkoista käytetään jotain pienempää ja nopeampaa alusta, jolloin matka-aika on vain 45 minuuttia. Tämä pidempi kesto ei kyllä haitannut, kerrassaan upeat maisemat! Merellä käynyt tuuli vilvoitti mukavasti, mutta oli myös petollinen. Emme onneksi kärähtäneet auringossa.
Kieltämättä kaksivuotiaalle pikkumiehelle oli pikkuisen liikaa näin monen tunnin matkustaminen. Laivan saavuttua Sarandeen, Albaniaan, pääsimme jälleen jonottamaan passintarkastukseen. Meidät tosin sitten ohjattiin puolessa välissä jonotusta koko passijonon ohi, pikkumiehen vuoksi.
Lähdimme satamasta takseilla halki kaupungin kohti hotellia (Hotel Kent). Huone oli iso, mutta ilmeisesti paikalliseen tapaan aika vaatimaton. Suihkusta tuli kuitenkin vettä (myös lämmintä), ilmastointi toimi ja huoneessa on parveke merinäköalalla.
Kävimme syömässä alakerran ravintolassa herkullisen pasta-annoksen, sitten kävimme parinkymmenen metrin päässä pienessä kaupassa ostamassa vähän vettä ja suolakeksejä. Pikkumies sai kamalan raivarin pitkän päivän, lämmön ja väsymyksen vuoksi. Päätimme, ettemme lähde enää mihinkään, vaan menemme ajoissa nukkumaan.
Sänkykatastrofi rautalangoilla kuriin
Huoneeseen oli pyydetty pinnasänky. Pikkumiehemme on kovin vilkasta laatua ja tottunut nukkumaan pinnasängyssä. Pinnasänky oli jostain huoneeseen raahattu, mutta sänky oli sellainen, etten olisi uskaltanut poikaa siihen laittaa nukkumaan. Sängyn pohja oli tyhjän päällä ja sänky keikkui joka suuntaan.
Sängystä tulikin aikamoinen episodi. Sänkyä yritti joku käydä korjaamassa onnettomilla välineillä, meille luvattiin uusi sänky hetken kuluttua, mutta sitä ei kuulunut, ja lopulta kun kysyimme löytyisikö jostain edes nippusiteitä, tuli kaveri rautalangan kanssa paikalle, ja sänky saatiin viriteltyä sellaiseksi, että pikkumiehen uskalsi siihen laittaa.
Nyt unille, huomenna on uusi päivä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti